Suuri osa ihmisistä kärsii niin sanotusta aikaköyhyydestä. Näin ainakin väittää Linda Buzzell kirjassaan Ecotherapy. Hänen mukaansa päivämme ovat niin täynnä, ettei aika tunnu riittävän. Suurin osa ihmisistä viettää aina vain enemmän aikaa päätteen ääressä, ja vähemmän perheen parissa tai luonnon helmassa.
Buzzellin oppien mukaan meidän pitäisi pysähtyä tai ainakin hidastaa. Lisäksi meidän pitäisi enemmän samoilla luonnossa. Missä välissä se pitäisi tehdä? Jossain määrin tässä yhteiskunnassa eläminen vaatii sitä, että noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Siispä ellei koko yhteiskunta hidasta, on yksittäisen ihmisen sitä vaikea tehdä, ellei tahdo niin sanotusti kaiken ulkopuolelle.
Hitaampi elämä olisi varmasti mielekkäämpi, mutta siinä mielessä mentiin pieleen, kun ihminen oppi viljelemään maata ja kirjoittamaan. Samalla keksittiin myös kiire.
Viimeistään teollinen vallankumous 1700- ja 1800-luvuilla varmisti sen, että ihminen vieraantui luonnosta, ja kiire lisääntyi. Ehkä siinä meni myös onnellisuus. Mitä enemmän ihminen on koneiden varassa, sitä onnettomampi hän on.
Koneista irtautumista ja luontoon palaamista on moni ennen Buzzelliakin suositellut. Siihen villiin metsään, jossa mieli lepää. Täytyy myöntää, että itse olen ainakin niin urbanisoitunut, että metsä näyttäytyy enemmän uhkaavana kuin rauhoittavana. Luonnossa vallitsee vieläkin rajumpi kamppailu eloonjäämisestä kuin ihmisten asfalttimetsässä. Metsässä taistellaan jokaisesta valonsäteestä ja elintilasta.
Paluu sinne ei olisi enää helppoa, koska olemme kahlinneet itsemme vertauskuvallisesti koneisiin yhä tiukemmin.
Olen tosin nähnyt tilanteen, josta Buzzell voisi olla mielissään. Muistan kuinka kerran kauniina kesäpäivänä koko Porin keskustasta katosi sähköt. Silloin huomasi, kuinka haavoittuvainen koko yhteiskuntamme on. Koko kaupunki pysähtyi tunniksi. Ihmiset seisoivat paikoillaan ja odottivat. Koneisiin ei voinut enää luottaa.
Sellaistako se olisi, todellinen kiireettömyys ja rauha? Rauha tuli, koska ei yksinkertaisesti voinut tehdä mitään. Ainutkaan kone ei hurissut missään. Se oli todellinen paluu luontoon.
lehti 