Laki edellyttää edellyttää kaikista huolehtimista, mutta
Yhä vain joka kolmas pitkäaikaistyötön on koulutuksen tai muun työvoimahallinnon aktivointitoimen piirissä. Kelan tuoreet tilastot osoittavat, että kaikista työmarkkinatuen saajista näitä on 33,3 prosenttia ja yli 500 päivää työttömänä olleista 33,9 prosenttia.
– Onhan se vähän, kun laki lähtee siitä, että periaatteessa kaikki pitäisi aktivoida, sanoo Vasemmistoliiton Anne Huotari.
Entinen kansanedustaja on toiminut aktiivisesti erityisesti Kainuussa ja Oulun seudulla, jotta kunnat aktivoisivat 500 päivää työttöminä olleita omankin etunsa vuoksi eli säästääkseen rahaa.
Kaksi kolmannesta on käytännössä työhallinnolta kadoksissa, vaikka valtakunnallisesti pientä parannusta on tapahtunut.
Vuonna 2006 voimaan tullut työmarkkinatukiuudistus kuitenkin edellyttää, että kaikille järjestetään aktivointia eli työharjoittelua, työvoimakoulutusta, työkokeilua, työelämävalmennusta, kuntoutusta tai kuntouttavaa työtoimintaa. Valtio toivoi muutoksen innostavan kuntia panostamaan nykyistä enemmän työllisyyden hoitoon.
Työllistämissakkoja maksetaan
entiseen malliin
Huotari nosti alkutalvesta esiin kuntien valtiolle maksamat työllistämissakot, joita kertyy, kun kunnassa ei huolehdita 500 päivää työttöminä olleista.
Nyt näiden 500-päiväisten eli työttömyyden perusteella toimeentulotukea saaneiden määrä onkin laskenut 3,9 prosenttia. Se tarkoittaa, että valtakunnallisesti suhteessa yhä useampi on aktivoinnin piirissä.
– Kehitys on koko maan kannalta hyvä, Huotari arvioi.
Silti kuntien arvioidaan tänäkin vuonna maksavan valtiolle niin sanottua työllistämissakkoa yhteensä noin 140 miljoonaa euroa.
– Esimerkiksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla ei ole tapahtunut juuri mitään, vaikka täällä käytiin asiasta varsin voimallinen keskustelu. Siitä huolimatta täällä on vain muutama kunta, jossa sakkomaksut ovat pienentyneet.
Pohjois-Pohjanmaan kunnista 21:ssä maksu on noussut, 12 kunnassa laskenut.
Huotari arvioi, että monessa kunnassa asiaa ei vieläkään oteta vakavasti. Esimerkiksi hänen kotikuntansa Oulu maksaa taas viisi miljoonaa euroa sakkomaksuja, kun valtio perii takaisin maksamansa osuuden työmarkkinatuesta niiden pitkäaikaistyöttömien osalta, joita ei ole aktivoitu. Jos alkuvuoden vauhti pysyy, kasvua summassa on Oulussa noin 120 000 euroa.
– Kunta voisi säästää menoissa, jos se huolehtisi työttömistään.
Aktivointi ei vaadi kunnalta kohtuuttomasti, sillä työtön saadaan tilastoissa siirtymään passiiviryhmästä aktiiviryhmään jo neljän tunnin viikoittaisella työrupeamalla.
Valopilkkuja löytyy
Valopilkkujakin on. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalla olevassa Vaalassa sakkomenot ollaan tänä vuonna puolittamassa 200 000 eurosta 100 000:een. Huippu on keskisuomalainen Kinnula, jossa ei ole enää yhtään pitkäaikaistyötöntä. Siellä tartuttiin asiaan ripeästi.
Huotari tarjoaa malliksi kainuulaista, koko maakuntaa koskevaa Kaira-hanketta, jossa kuntiin on palkattu työnohjaajia käymään henkilö henkilöltä läpi 500-päiväisiä. Etuna on pieni byrokratia, kun kunnat toimivat yhdessä. Raha säästyy kenttätyötekijöiden palkkaamiseen.
Valtion rahat lopussa
Mutta rahat ovat loppu, vaikka niitä riittää sakkomaksuihin.
– Vaikka kunta haluaisikin työllistää näitä ihmisiä esimerkiksi palkkatukityöhön, palkkatukirahat ovat tältä vuodelta loppuneet TE-keskuksista. Sama koskee kolmatta sektoria, Huotari sanoo ja panee toivonsa valtion lisäbudjettiin.
– Valtion pitäisi nyt hoitaa osuutensa.
Hän kuvailee tilannetta varsinaiseksi paradoksiksi: kunnat maksavat sakkoa valtiolle, kun valtio ei maksa oma osuuttaan.
uutiskirje 
