Oikeistohallituksen esityksestä lähtenyt hanke velkajarrusta hyväksyttiin eduskuntapuolueiden toimesta tiistaina. Vasemmistoliitto jäi ainoana puolueena sovun ulkopuolelle.
Vasemmiston on syytetty taktikoineen ja siksi sanoneen esitykselle ei. Tässä kirjoituksessa pyritään vastaamaan muutamiin kysymyksiin ja väitteisiin. Sanomattakin on selvää, että kyse on KU:n, ei vasemmistoliiton kannoista.
Olisiko sopeuttaminen loppunut vuonna 2027 ilman velkajarrua?
Tällaista asiaa kutsutaan ideologiseksi eroksi.
Ei, koska Suomi on sitoutunut EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin. Ne edellyttävät Suomelta mittavaa sopeuttamista.
Kritiikki on kohdistunut siihen, että EU-säännöt itsessään ovat hyvin tiukat. Velkajarruesitys menee niitä vielä pidemmälle, mitä ei voi pitää järkevänä.
Mitä väliä, kun velkajarru astuu voimaan vasta 2030-luvulla.
Väite on absurdi, koska se pitää sisällään myös näkemyksen, jonka mukaan koko esitystä ei olisi pitänyt nyt tehdä. Edelleen, EU:n finanssipoliittiset säännöt ovat astumassa voimaan. Jos perustelee velkajarrun vähäistä merkitystä sillä, että se astuu voimaan vasta 2030-luvulla, perustelee samalla, miksi koko esitystä ei tässä vaiheessa olisi tarvittu.
Miksi talouskuri on vasemmistolle kirosana?
Tällä vaalikaudella on nähty, mitä huonosti ajoitettu talouskuri tekee. Suomessa on nyt EU:n toiseksi huonoin työttömyystilanne ja pian todennäköisesti koko EU:n korkein työttömyysaste.
Syynä ovat etenkin tälle vuodelle osuneet leikkaukset, jotka ovat paitsi suoraan lisänneet työttömyyttä myös leikanneet voimakkaasti kokonaiskysyntää. Tämän seurauksena kotimainen kulutus, joka on pitänyt yllä talouskasvua, on hyytynyt. Tämä on yllättänyt valtiovarainministeriön, jonka ennusteissa pahimmin ovat pettäneet työttömyysluvut ja kasvuennuste.
Velkajarrun myötä talouskuri on sementoitu Suomeen pitkäksi aikaa. Se tarkoittaa, että näköalaton leikkauspolitiikka tulee jatkumaan taloustilanteesta riippumatta. Kun kasvu on kaikissa ennusteissa joka tapauksessa alle kahden prosentin luokkaa, ei tilanne tule leikkauspolitiikalla paremmaksi muuttumaan.
Leikkaamalla velkaantumista ei tulla saamaan kuriin. Se on tällä vaalikaudella nähty.
Vihreistä ja sosiaalidemokraateista on sanottu, että hyväksytyssä velkajarruesityksessä on poikkeuslauseke kriisitilanteiden varalle. Samalla sopimuksessa on maininta, että poikkeuslauseketta saa käyttää vain, jos se ei vaaranna talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Ja juuri pitkällä aikavälillä Suomen velkaantuminen on nähty ongelmana.
Sopimuksen voi aina neuvotella uudestaan.
Miksi voisi? Nyt Suomi on antanut kansainvälisille luottoluokittajille signaalin, josta ei ole helppo luopua. Tämän on myös valtiovarainministeriö sanonut.
Ei tällaisesta signaalista olla valmiita luopumaan, saati sitä muuttamaan, vaikka vihreät kuinka sitä vaatisivat. Viesti on annettu, nyt siitä pitää pitää kiinni.
Sopimuksessa on toki linjaus, että sitä voi muuttaa 3/4 enemmistöllä. Eduskunnassa on käytännössä aina oikeistoenemmistö, joten muutokseen vaadittavan enemmistön saaminen on äärimmäisen epätodennäköistä – ainakaan sellaisen muutoksen, johon vasemmisto voisi olla tyytyväinen.
Mitä velkajarru aiheuttaa?
Petteri Orpon oikeistohallitus on tehnyt sopeuttamisen siinä mielessä fiksusti, että se ei ole osunut yhteiskunnan hyväosaisiin. Heille on itse asiassa tarjoiltu lisää mannaa veronkevennyksillä.
Talouskuri on osunut yhteiskunnan heikko-osaisimpiin. Ympäri länsimaailmaa on nähty, kuinka talouskuri on kasvattanut äärioikeiston valtaa. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan maan EU-eroa kannatettiin eniten niillä alueilla, joihin talouskuripolitiikka on voimakkaimmin osunut.
Nyt tätä mannaa ollaan lyömässä lisää ja vuosikymmenien ajaksi. Suomessa paljon puhuttu kokonaisturvallisuus voi olla koetuksella, kun jo nyt eriarvoisuus on kasvanut voimakkaasti. Jatkossa se tulee iskemään entistä kovempaa.
Vastausta velkajarrun aiheuttamiin ongelmiin voi katsoa myös Saksasta. Siellä maan infrastruktuuri on romahtamassa, koska tarvittavia investointeja ei ole tehty. Miksi ei? Koska maassa on ollut velkaantumista estävä velkajarru. Myöskään maan puolustusvoimiin ei ole investoitu, mikä on Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan jälkeen ollut ikävä yllätys.
Ja siinä missä EU:n finanssipoliittiset säännöt antavat poikkeusluvan puolustuspanostuksiin, kotimainen velkajarru ei sitä anna. Tämä tarkoittaa, että jos Suomi päättää hankkia entistä enemmän aseita, on se jostain muusta poissa. Hyvillä aseilla ei tee mitään, jos niillä ei ole käyttäjiä. Jo nyt nuoret miehet ovat hälyttävän huonossa kunnossa.
Kuka asettaa velkajarrun talousraamit?
Valtiovarainministeriö. Ei ole mikään salaisuus, että vasemmistossa valtiovarainministeriön valtaan on suhtauduttu ja suhtaudutaan kriittisesti. ”Superministeriö” käyttää erittäin merkittävää valtaa Suomessa. Kansanedustajien valta on mitätöntä verrattuna valtiovarainministeriön valtaan.
Jatkossa tämä tulee korostumaan entisestään. Kuten Petteri Orpo on sanonut, velkajarrun edellyttämät sopeutukset perustuvat valtiovarainministeriön laskelmiin. Ja kuten yllä todettiin, etenkin tällä vaalikaudella on nähty, kuinka VM:n laskelmat ovat pettäneet pahasti. VM ei ole kyennyt arvioimaan oikein leikkauspolitiikan vaikutuksia. Miksi tähän tulisi jatkossakaan muutosta?
Toinen merkittävää valtaa saava elin on parlamentaarinen työryhmä, jonka roolia vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen kuvasi KU:n haastattelussa:
– Tässä sidotaan kulloinkin istuvan hallituksen käsiä kahta kautta. Parlamentaarinen työryhmä asettaa vaadittavat sopeutusmiljardit, ja VM raamittaa käytössä olevat sopeutuskeinot.
Tiivistetysti linjaus voisi tarkoittaa, että kokoomus voisi oppositiosta päästä linjaamaan keskustavasemmistolaisen hallituksen talouspolitiikkaa.
Kokoomus olisi ajanut sen joka tapauksessa läpi.
Sitten se olisi. Jossakin pitää olla rajat, missä toiminnassa voi olla mukana. Tämän perusteen hyväksyminen tarkoittaisi, että antaisi kokoomukselle veto-oikeuden melkeinpä kaikkeen omaan tekemiseen.
Mitä sellaisella puolueella tekisi? Jos kokoomus ei hyväksy velkajarrun torppaajia, sitten se ei hyväksy. Vasemmisto ei hyväksy velkajarrua. Tällaista asiaa kutsutaan ideologiseksi eroksi.
Ei ole mitään mystistä isänmaan etua. Se tarkoittaa jokaiselle eri asiaa.
Puhuttiinko siitä tarpeeksi?
Ei todellakaan, ei edes KU:ssa. Lisäksi koko hanke vedettiin läpi hyvin nopeassa aikataulussa, etenkin kun ottaa huomioon sen merkittävyyden. Tämän vuoden helmikuussa Petteri Orpo heitti ilmoille ajatuksen velkakatosta, josta kehittyi nyt kehitetty velkajarru.
Oikeistohallitus antoi oman esityksensä velkajarrusta alkukesästä, jolloin se ohitettiin hyvin pienellä
Syksyllä keskustelua käytiin hyvin vähän. Tilanne on jälleen hyvä muistutus, että valta on siellä, missä on hiljaista. Kaikkein merkittävämmät päätökset tehdään usein suht pienen julkisen keskustelun jälkeen.
Suuria otsikoita velkajarrusta saatiin vasta lokakuussa. Osin keskustelu oli myös täysin absurdia, kun velkajarrusta lähdettiin tekemään hallituskysymystä. Jos se todella on hallituskysymys, on kyse vielä suuremmasta demokratiaongelmasta kuin tähän mennessä on sanottu.
Toinen kysymys on sitten kokonaan se, kannattaako hallitukseen mennä, jos siellä pitäisi tehdä omien periaatteiden vastaista politiikkaa. Lisätietoja vastauksesta voi kysyä vaikka labourin johtajalta Keir Starmerilta.
Juttua päivitetty 16.10. klo 9.08. Lisätty maininta, että sopimuksen muuttamiseen vaaditaan 3/4 enemmistö eduskunnassa.
Suomessa on työttömyyskriisi, ja syylliset ovat tiedossa – VM:n ennusteet pettäneet pahasti
uutiskirje 
