Markkinoista irti olevien valtion ja kuntien tuotantolaitosten lähtölaskenta alkoi, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. EU:n periaatteiden mukaisesti julkisen sektorin tuotantolaitoksista pitää pääsääntöisesti tehdä markkinaehtoisesti toimivia, muiden kanssa tasavertaisesti kilpailevia yrityksiä.
Hyvissä säännöissä on yleensä käyttökelpoisia porsaanreikiä. Niin on julkisen sektorin tuotantoa koskevissakin.
Yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta strategisesti merkittävää tuotantoa voidaan pitää yhteiskunnan omistuksessa. Tällä tavalla on haluttu taata strategisilla aloilla tuotanto tarvittaessa myös muilla kuin liiketaloudellisilla perusteilla. Perusteisiin kuuluu myös poikkeusolojen huoltovarmuudesta huolehtiminen.
Suomalaista julkista yritystoimintaa on sopeutettu vauhdilla markkinatalouteen. Monet ovat sitä mieltä, että vauhti ja markkinaehtoistaminen ovat olleet tärkeintä. Saavutetuissa päämäärissä, niiden tuottamassa yhteishyvässä, on sen sijaan ollut toivomisen varaa.
Yksityistämisen vastustajat ovat pitäneet posti- ja lennätinlaitoksen pilkkomista varhaisimpana huonona esimerkkinä siitä, miten alueellista tasa-arvoa kansakoululaitoksen tavoin Suomeen rakentaneen julkisen laitoksen perintö hukattiin.
Näyttävimminhän vanhan postin liikelaitosperillisistä on porskuttanut Sonera – ja Itella kompuroiden. Molempien väitetään nykyään kohtelevan maan eri kolkkia epätasa-arvoisesti. Hävitettyä Postipankkiahan ei enää kukaan muista.
Destia Oy:n yksityistäminen, TVH:n matka mukakielellä nimetyksi osakeyhtiöksi, on samaa sukua kuin vanhan Postin liikelaitostaminen.
Destia ei ole ainoa sarjassaan. Destian kohtalo ei ehkä kuitenkaan ole sama kuin eräiden puunjalostuslaitosten. Niiden yksityistäminen on vienyt yritykset yksi toisensa jälkeen joko ulkomaille tai konkurssiin.
Tienrakennusosaamista tarvitaan Suomessa sen jälkeenkin, jos Destia lähtee rakentamaan teitä Etelä-Amerikan sademetsiin. Paperia voi tuoda muualta, mutta tiet kyllä pitää pääsääntöisesti rakentaa täällä paikan päällä.
Ammattiyhdistysjohtajien kiistelyssä Destian omistuspohjasta on vastakkain perinteinen ay-kanta ja markkinatalouteen ehdollistunut kanta.
Perinteinen kanta puolustaa vanhahtavalta vaikuttavaa ja yhteiskunnan kannalta turvalliseksi väitettyä julkista omistamista.
Markkinatalouteen ehdollistunut kanta korostaa terveen kilpailun merkitystä myös yhteiskunnan varallisuuden kuluttamisessa. Tällä kannalla olevat pitävät markkinoiden määräämää tasavertaisuutta myös työntekijöiden tasa-arvon toteuttajana.
Onko markkinaehtoinen ajattelu pääomalogiikalle alistumista – sen kaikkivoipaisuuden tunnustamista – vai uutta hyvää ay-liikkeeseenkin sopivaa ajattelua?
Jos se on uutta ajattelua, sen vaikutukset eivät jää pelkästään ulkopuolisten firmojen toiminta- ja omistusperiaatteista keskustelemiseksi.
uutiskirje 
