Ilkka Remes: Isku ytimeen. WSOY 2009. 507 sivua.
Suomen hallituksen mielestä venäläinen kaasuputki Itämerellä on puhdas ympäristökysymys. Turvallisuuspoliittisia vaikutuksia sillä ei ole.
Suomen myydyin kirjailija Ilkka Remes väittää tiukasti vastaan tänään ilmestyvässä trillerissään Isku ytimeen. Romaani on oikeastaan 500-sivuinen turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa hän kuvittelee, miten Suomi voi joutua kaasuputken vuoksi suurvaltapolitiikan näyttämöksi. On Remeksen skenaariossa järkeä tai ei, niin jouluun mennessä se luetaan sadassatuhannessa suomalaiskodissa.
Romaanista antamassaan tiedotteessa julkisuutta kaihtava Ilkka Remes tekee kantansa kaasuputkeen selväksi:
”Putken rakentamisesta ei seuraa Suomelle mitään hyvää. On huolestuttavaa, että lähivetemme ovat muuttumassa aivan uudentyyppisen kiinnostuksen kohteeksi. Suurvaltojen merivoimat ja erikoisjoukot eivät valitettavasti enää operoi alueella vain jännityskirjoissa”, hän toteaa.
Kirjan alku on saattaa piintyneenkin Remes-fanin epätoivon partaalle. Kerronta on töksähtelevää ja hajoaa liian moneen suuntaan. Päähenkilö, ydinvoimateollisuudelle selkänsä kääntänyt Patrik Vasama, on kerta kaikkiaan lapsellinen sankari. Remekselle ominainen kömpelö henkilökuvaus on tavallistakin kankeampaa.
Kun vauhtiin päästään, niin toiminta on tutun korkeaoktaanista, mutta veto jää puuttumaan.
Ympäristönsuojelijoilta vaikuttavat aktivistit valtaavat korkea-aktiivista ydinjätettä Forsmarkista Oskarshamniin kuljettavan M/S Sigyn -rahtialuksen Ruotsin aluevesiltä ja samaan aikaan terroristit iskevät Ruotsissa järjestettävään Bilderberg-kokoukseen. Panttivankien joukossa on Yhdysvaltain presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, EU-komissaari sekä pankkimiehiä, päätoimittajia ja suuryhtiöiden johtajia.
Kaksi kaappausta sulautuu yhdeksi ja alkaa kireä hermopeli, kun terroristien käsissä on sekä ydinjätettä että maailman huippujohtajia, mutta heidän päämääränsä pysyvät pitkään hämärän peitossa. Panttivankeja pelastavilla amerikkalaisilla erikoisjoukoillakin on paljon salattavaa.
Kaappaukseen on huijattu mukaan myös Patrik Vasama sekä Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa oleva Sandrine Denaux.
Huonompi jännityskirjailija ilkkuisi heidän kauttaan aktivisteja hyväntahtoisiksi hölmöiksi, joita kovapintaiset rikolliset käyttävät hyväkseen. Onneksi Remes on tässä suhteessa varuillaan.
Hänen romaaneissaan mikään ei ole koskaan sitä, miltä ensivaikutelma näyttää ja konnia löytyy yllättäviltä tahoilta. Tämän tarinan roistoja ovat liian kevytmielisesti ydinjätettä kallioperään hautaavat yhtiöt, omaa etuaan häikäilemättä ajavat amerikkalaiset ja Viroa uhkaileva Venäjä. Nämä nyt ainakin.
Isku ytimeen ei ole sellainen unohtumaton Remes-trilleri kuin uusimmista esimerkiksi Pahan perimä (2007) ja Hiroshiman portti (2004). Remes ajaa nyt niin kiihkeästi itselleen tärkeää asiaa, että maaginen ote vetävään tarinaan jää sen alle.
12 kirjaa 12 vuodessa ja nuorten kirjat siihen päälle on liian kova tahti. Nyt kannattaisi ehkä huilata kokonaan yksi vuosi ja palata sitten jännittävämpänä kuin koskaan.
uutiskirje 
