Markku Envall: Mikä keisarin on. WSOY 2009. 163 sivua.
Pitkän linjan kirjailija ja kirjallisuudentutkija Markku Envall jatkaa parista edellisestä teoksestaan tuttujen, aforismin ja pienoisesseen väliin sijoittuvien fragmenttien parissa.
Kirkas ilmaisu sekä rationaalinen ja kriittinen asenne ovat tuttua Envallia. Itse hän kirjoittaa kriittisyydestä:
”On olemassa vähä- ja runsasruotoisia kaloja, mutta ei täysruotoisia eikä ruodottomia. Herkkäuskoinen syö kalan ruotoineen, torjuja heittää sen pois ruotojen takia. Kumpikaan ei vaivaudu ruotimaan kalaa.”
Kritikoiminen on Envallin mukaan ruotimista. Fragmenteissaan hän ruotii maailmaa, jossa elämme. Aiheet vaihtelevat lastenkasvatuksesta ja miehen ja naisen suhteesta valtaan, sotaan, uskontoon ja taiteisiin. Mukana on sekä pieniä havaintoja omasta elämänpiiristä että yleisluontoisia huomioita, ajankohtaisia ja ajattomampia.
Esimerkkinä osuvasta tiivistyksestä voisi poimia vaikkapa tämän ajatuksen uskonnon roolista:
”Jolla ei ole rahaa ja valtaa, se tarvitsee Jumalan turvakseen. / Mihin häntä tarvitsevat ne, joilla on rahaa ja valtaa? / Turvakseen hekin, pitämään kukistetut kurissa ja alistetut nuhteessa.”
Yksi toistuva teema on aikamme kiireisyys, työn ja tuottavuuden liiallinen korostaminen. Ruodinnan kohteena on myös kulutuskapitalismi:
”Tyydyttämällä tarpeen huono tuote tekee itsensä tarpeettomaksi. Hyvä on tuote, joka ylläpitää tarvetta. Vielä parempi se, joka sitä kiihdyttää.”
”Kaikki ne pinnat, joita ei ole erikseen suojeltu, täytetään mainoksilla”, Envall havainnoi kaupunkikuvaa. Linja-autojen ikkunatkin peitetään rasterimainoksilla, jotka tekevät kipeää matkustajan silmille ja aiheuttavat herkimmille migreeniä. Mutta mitä Envall tarkoittaa fragmenttinsa viimeisellä lauseella: ”Se on halpa hinta ilmoittamisen vapaudesta.”? Ironiaa vai ei? Ja onko todellista vapautta sellainen, johon vaaditaan suuria rahoja?
Enemmän perusteluja kaipaisin myös useasti toistuville väitteille naisliikkeen ylivallasta ja miehen alistetusta asemasta.
Envall esimerkiksi kuvaa tavaratalojen ”miesparkkeja” ja kommentoi, että ”[m]itkään ponnistelut eivät ole liian suuria ostosrauhan turvaamiseksi ensimmäiselle sukupuolelle”. Autokauppoja ja muita miesten suosimia shoppailupaikkoja hän ei mainitse. Autoilun suosimista ja pyhyyttä hän kyllä kritisoi, mutta ei sukupuolinäkökulmasta.
uutiskirje 
