Mikko Karppi: Sateen varjo. Tammi 2009. 178 sivua.
Kolmannessa romaanissaan Mikko Karppi vaihtaa suuntaa. Hän aloitti kahdella X-files -henkisellä paksulla dekkarilla, joista varsinkin Väinämöisen vyö (2007) herätti myönteistä hyrinää. Sateen varjo on ohut romaani.
Tyylinvaihdos tuntuu onnistuneelta. Yliluonnollisiin rikoksiin erikoistunut poliisiryhmä oli aika keinotekoinen viritelmä.
Sateen varjosta on vaikea sanoa, mistä siinä lopulta on kyse; tapahtuuko se romaanin todellisuudessa vai pelkästään päähenkilönsä Torin pään sisällä.
Tor on mies, joka testaa itseään satuttamalla, onko todellisuus vielä paikallaan. Hän aloittaa yhden miehen rangaistuspartiona esiintymällä internetin keskustelupalstalla alaikäisenä tyttönä ja houkutellen siten pedofiilin ansaan.
Vaellus jatkuu yhä harhaisempana ja väkivaltaisempana. Lapsia ja naisia vastaan rikkoneet saavat ansionsa mukaan. Asetelma muistuttaa jossain määrin Henning Mankellin Viides nainen -romaanin kostonenkeliä, mutta ei häiritsevästi eikä kopioidulta maistuen.
Lukija voi vain ihmetellä, mistä Torin kostoretkessä on kysymys. Vastauksia saadaan kirjan loppupuolella. Tor ja romaanin poliisihahmo saavat joka tapauksessa ymmälle. Oman käden oikeuttako Mikko Karppi puolustaa?
uutiskirje 
