Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta. Gummerus 2009. 236 sivua.
Matti Rönkä on ajan hermolla viidennessä Viktor Kärppä -romaanissaan. Kärpän bisnesten painopiste on nyt Itä-Suomessa Saimaan rannoilla. Sinne hän rakentaa venäläisille uusrikkaille hulppeita huviloita ja vähemmän varakkaille pietarilaisille rivitaloja.
V. Kärppänä hän toimii bulvaanina ostaessaan arvokkaita rantatontteja sellaisilta maanomistajilta, jotka Tali-Ihantalan hengessä eivät venäläisille möisi.
Liiketoimet vievät Kärpän myös Petroskoihin, missä hän törmää sattumalta, tai ehkä sittenkin vähemmän sattumalta, vanhaan tuttavaansa Vronskiin, jolla on jotain suurta tekeillä.
Salaperäiset metalliputkilot näyttävät liittyvän jotenkin presidentti Medvedevin tulevaan vierailuun Suomessa. Jotain sellaista on tekeillä, että Viktor saa Suponkin peräänsä.
Matti Röngästä on tullut vientitykki Saksan markkinoille ja nyt kirjallisuusagentti yrittää tuupata häntä myös englanninkieliseen maailmaan. Ei ollenkaan mahdoton tehtävä, sillä venäläiseksotiikkaa on löytynyt viime aikoina useammastakin amerikkalaisesta dekkarista. Niiden joukossa Röngän letkeät Kärppä-romaanit erottuvat edukseen maahanmuuttajan elämänmuodon uskottavalla kuvauksella jännityksestä tinkimättä.
Tuliaiset Moskovasta ei silti ole ihan parasta Rönkää.
Romaani on jo liiankin arkinen pyöriessään melkeinpä enemmän kotirintaman huolien kuin salahankkeen ympärillä. Avovaimo on tyytymätön bisnesmatkoilla jatkuvasti laukkaavaan mieheen ja perheeseen adoptoitua Sergeitä, Erkkiä, kiusataan koulussa ryssäksi.
Jonkun toisen mielestä tämä arkisuus voi tietysti olla meriittikin. Harvoin maahanmuuttajia suomalaisessa kirjallisuudessa yleensä kuvataankaan muuten kuin rikollisina ja prostituoituina. Silti tähän romaaniin olisi kaivannut vähän kovempia koukkuja.
uutiskirje 
