Vaikka lähikauppaan sujahtaa mummo toisensa jälkeen rollaattorilla, sen pidemmälle useimmat heistä eivät lähde. Bussimatka kaupungin keskustaan jää haaveeksi.
Helsinkiläinen Ulla Toivainen, 86, ei kuitenkaan jätä menemättä juuri mihinkään, vaikka käyttää rollaattoria. Toista rollaattoria hän tosin ei näe busseissa, ratikassa, metrossa tai junissa edes joka viikko. Hänen rollaavista tuttavistaankaan moni ei lähde kotikatua kauemmas ilman avustajaa.
Jonkin verran rohkeutta ja sisua tarvitaankin, että liikkuminen julkisessa liikenteessä sujuu. Pitää uskaltaa pyytää apua, sitä edellyttää jo Helsingin kaupungin liikennelaitoksen HKL:n maksukäytäntö.
Useimmat luulevat, että meidän ei tarvitse maksaa matkaa.
Ohje kuuluu näin:
”Rollaattorilla voi mennä bussiin keskiovesta eikä kausilippua tarvitse käydä näyttämässä. Kanssamatkustajilta kannattaa pyytää apua, jos haluaa bussissa tai raitiovaunussa ostaa kuljettajalta kertalipun tai kortinlukijalta arvolipun.”
– Eikö olekin sekava, Toivainen sanoo.
Käytännössä ohje tarkoittaa, että on luotettava rahansa tai lippunsa vieraille ihmisille. Sama ohje on käytössä koko Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n alueella. HKL:ltä kuitenkin tähdennetään, että kuljettajien tulee toimia tilanteen mukaan.
Pitää maksaa, ei pidä maksaa
Toivainen on saanut liikennöitsijöitä ristiriitaisia ohjeita vuosien varrella siitä, pitääkö lippu maksaa.
– VR:ltä sanottiin, ettei tarvitse maksaa, mutta lipuntarkastaja oli toista mieltä, ei kuitenkaan sakottanut.
– Concordialta sanottiin, ettei tarvitse maksaa, sitten soitettiin ja sanottiin, että täytyy maksaa.
– HKL:ltä sanottiin, että ei tarvitse maksaa ja jos lipuntarkastaja tulee, hän saa leimata kortin, eikä sakkoja tule.
Kaikille HKL:n toimintatapa ei kuitenkaan mennyt perille.
– Kerran kuski vaati minua tulemaan bussin etuosaan maksamaan ja kun pyysin häntä auttamaan, hän kieltäytyi ja uhkaili, että tämä tulee minulle kalliiksi.
Aktiivisena ihmisenä Toivainen kirjelmöi asiasta, mutta vastausta hän ei koskaan saanut.
Junalla ja bussilla
Nyt matkustetaan Helsingissä Puistolasta Herttoniemeen. Ensin junalla Malmille, sitten jatketaan bussilla numero 79. Tämän matkan ja vielä vähän pidemmälle Toivainen tekee joka viikko, kun käy tervehtimässä tuttavaansa hoitokodissa Roihuvuoressa.
Muutenkin hän liikkuu lähes päivittäin junalla tai bussilla.
Puistolan asemalla on onneksi korjattu hissi, joka vie laiturille. Viikkoa aiemmin nappulat oli revitty irti ja piuhat heiluivat tuulessa.
– Oli kova homma työntää Mersu portaiden viertä laiturille, Toivainen tuhahtaa hississä.
Rollaattorin Toivainen sai neljä vuotta sitten, koska muuten umpitervettä teräsnaista vaivaa huimaus. Hän ei lähde kotoaan mihinkään ilman Mersuaan, jos mukana ei ole saattajaa ja keppiä.
– Kotona kyllä pärjään ilman apuvälineitä. Siellä voi ottaa tukea.
Maksuton kyyti olisi kohtuus
Toivaisen mielestä rollaattorin kanssa kulkevat matkustajat pitäisi vapauttaa matkalipusta samalla lailla kuin lastenvaunujen kanssa liikkuvat on vapautettu, matkustamisen turvallisuuden perusteella. Samaa mieltä on Vasemmistoliiton Helsingin valtuustoryhmä, joka on tehnyt asiasta kolme valtuustoaloitetta. Samaa mieltä ovat myös helsinkiläiset eläkeläisjärjestöt.
Rollaattorin kanssa ei pääse kuljettajan luokse maksamaan ja toisaalta kuljettaja ei saa jättää paikkaansa.
– Useimmat luulevat, että meidän ei tarvitse maksaa matkaa, jopa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu-kansanedustaja luuli näin, Toivainen kertoo. Hän on puhunut asiasta eri puolueiden valtuutetuille.
– Aloitteet eivät ole menneet läpi. Yksi valtuutettu nauroi minulle, että voi voi, tällaiseen asiaan menee ainakin neljä vuotta.
Apua pyytämään ja antamaan
Puistolan asemalaiturilla Toivanen käy kysymässä parilta nuorehkolta mieheltä apua junaan pääsyyn. Tällä kertaa sitä ei loppujen lopuksi tarvita, koska paikalle sattuu matalalattiajuna.
– Aina kuitenkin kysyn jo etukäteen apua. Ihmiset auttavat mielellään, Toivainen sanoo ja leimaa lippunsa.
Hänestä vanhustenkin ihmisoikeuksiin kuuluu se, että nämä voivat liikkua itsenäisesti. On monia liikuntakykyisiäkin, jotka eivät voi mennä mihinkään, jos joku läheinen ei kuljeta. Pelottaa pyytää apua, pelottaa, että kaatuu, kun bussi lähtee liikkeelle ennen kuin on ehtinyt istuutua.
Saavutaan Malmille, rullaillaan käytäviä ja ajellaan hissillä. Päästään bussin 79 pysäkille.
– Katso nyt, millaisen välin kuski jättää katukivetyksen ja bussin väliin, Toivainen osoittaa ja nostaa Mersunsa bussiin.
– Tässä tarvitaan käsivoimia, ei voi vain työntää rollaattoria bussiin.
Toivainen harjoituttaakin lihaksiaan päivittäin kilon käsipunteilla. Vielä pari vuotta sitten puntit olivat kahden kilon painoiset.
Kun bussiin on tulossa kahdet lastenvaunut, Toivainen panee Mersunsa kasaan ja huikkaa, että mahdutte kyllä, jos pidätte rollaattoria pystyssä. Hän kiipeää tavalliselle penkille istumaan. Vaunujen kanssa liikkuva pariskunta kiittelee.
– On niin kiva päästä samaan bussiin koko perhe, he toteavat.
uutiskirje 
