Työttömyysvakuutusrahaston, Koulutusrahaston, Työturvallisuuskeskuksen ja Työsuojelurahaston yhteisen historiikin kirjoittaneen Eino Ketolan mukaan niiden historia kumpuaa ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajapuolen yhteisymmärrykseen pohjautuvasta työmarkkinajärjestelmästä. ”Kasvu yhteistoimintaan” -historiikki julkistettiin tiistaina Helsingissä.
Ketolan mukaan suomalaiseen työelämän tutkimusinstituutiot on saatu aikaan paljolti tulopoliittisten sopimusten myötä.
– Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus vuonna 1969 vaikutti nykyaikaisen työttömyysturvan ja työturvallisuuden kehittämiseen. Tosin Työttömyyskassojen keskuskassa perustettiin työmarkkinajärjestöjen yhteisestä aloitteesta jo vuonna 1960, Ketola toteaa.
Tukea valtion sosiaalipolitiikkaan
Ketolan mukaan kyse oli ja on edelleen korporatiivisesta sosiaalipolitiikasta, jossa keskeisiä toimijoita ovat työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöt sekä valtiovalta.
Ketolan mielestä korporatiivisesti luodut järjestelmät ovat myös tukeneet huomattavasti valtion sosiaalipolitiikkaa.
Näihin päiviin saakka ne ovat toimineet ikään kuin autonomisina hallinnollisina eliminä, joiden rahoitus on turvattu siivulla työnantajilta ja työntekijöiltä perittävistä työttömyysvakuutus- ja tapaturmavakuutusmaksuista.
– Kun Suomi viime laman jälkeen 1990-luvun puolivälissä liittyi Euroopan unioniin, ay-liike vaati työllisyyden ja sosiaalietuuksien turvaamiseksi puskurirahastoja. Sellainen toimii nyt Työttömyysvakuutusrahastossa.
Kaikki ovat hyötyneet
Ketola korostaa, että rahastojen työ oli jo niiden perustamisesta alkaen merkittävää palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen keskinäistä yhteistyötä kompromisseineen.
– Yhteistyön luonne tosin on eri aikoina ollut välillä riitaisaakin.
Ketolan mukaan työnantajat ovat hyötyneet toiminnasta työvoiman osaamisen, liikkuvuuden ja ammattitaidon lisäämisenä sekä terveyden, turvallisuuden ja työympäristön kehittämisen myötä tuottavuuden kasvuna.
– Palkansaajapuoli on puolestaan hyötynyt työturvallisuuden kehittymisestä, irtisanomisen aikaisesta perusturvasta sekä työelämän tutkimuksesta.
Ketola korostaa, että kaikissa neljässä instituutiossa on ollut viimeaikaisessa kehityksessä piirre, että ne perustuvat asiantuntevaan johtamiseen. Työmarkkinajärjestöjen edustajien keskinäinen vastakkainasettelu on vähentynyt.
– Erityisen merkittävää on, että Työsuojelurahasto on laajentanut tutkimusympäristöään työn tuottavuuden kehittämiseen, mikä koituu niin palkansaajien kuin työnantajien eduksi.
uutiskirje 
