Keskiviikkona julkaistu artikkelikokoelma Puolueiden tulevaisuus tekee karun havainnon: nykypuolueiden tehtäväksi on jätetty vaalikampanjoiden käyminen, varainhankinta ja puoluejohdon valitseminen.
Varsinainen vallankäyttö tapahtuu puolueaktiivien ulottumattomissa johtavien poliitikkojen, johtavien virkamiesten, asiantuntijoiden ja etujärjestöjohtajien välillä.
Kirjoittajat väittävät, että ilmiö on kärjistynyt viime vuosina. Nykysysteemi ei inspiroi lähtemään mukaan puolueiden toimintaan eikä äänestämään.
– Puolueiden tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa politiikan asiasisältöihin heikkenevät poliittisen päätöksenteon siirtyessä asiantuntijaeliitille, joka koostuu johtavista poliitikoista, virkamiehistä sekä työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän johtajista, tutkija Ville Pitkänen analysoi kirjassa.
Samaan aikaan politiikan julkisuus on kaventunut. Asioista kerrotaan vasta, kun ne ovat matkalla eduskuntakäsittelyyn.
– Enemmistöhallitusten aikana eduskunnassa käytävillä keskusteluilla on harvoin todellista merkitystä päätöksentekoon. Hallituksen esitykset valmistellaan julkisuuden ulottumattomissa, jolloin aikaa keskustelulle ja eri vaihtoehtojen punnitsemiselle jää toisinaan varsin vähän, Pitkänen toteaa.
Julkisuuskuvaa kiillotetaan
Samalla puolueet ovat oivaltaneet, miten mediaa voi pyöritellä. Myyntiorientoitunut puolue pyrkii nostamaan julkiseen keskusteluun näkökulmia, jotka tukevat puolueen imagoa, ja vaikenemaan teemoista, joiden voidaan katsoa olevan puolueen näkökulmasta kielteisiä.
– Talousasioihin profiloitunut puolue korostaa taloudellisia realiteetteja ja pyrkii välttämään keskustelua sosiaalipolitiikasta. Sosiaaliasioihin profiloitunut puolue puolestaan korostaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja pyrkii välttämään keskustelua talouden reunaehdoista.
Kansalaisia koskettavat hankalat poliittiset päätökset jätetään taka-alalle. Kirjassa mainitaan esimerkkinä tapaus, jossa Matti Vanhasen kakkoshallitus yritti poistaa päivähoidon nollamaksuluokan ilman julkista keskustelua.
Kirja julkaistiin oikeusministeriön ja eduskunnan yhteisessä demokratiaseminaarissa.