Jokaista kehitysapuun osoitettua euroa kohden kehitysmaista virtaa laittomasti ulos lähes kymmenen euroa.
Diktaattorien ulkomaiden pankkiholveihin siirtämää rahaa? Kansainvälisten rikollisliigojen ”pesurahaa”? Huume- ja ihmiskaupparahaa? Korruptiorahaa?
Kyllä – kaikkia näitä mutta ei ollenkaan valtaosaltaan.
Suurimmat vilpistelijät ovat kansainvälisiä suuryrityksiä.
Kaksi kolmasosaa kehitysmaista katoavasta pääomasta on seurausta monikansallisten yritysten verojärjestelyistä.
Keinoina ne käyttävät muun muassa laillisuuden rajoja koettelevaa verosuunnittelua ja erityisesti yritysten sisäisen siirtohinnoittelun väärinkäyttöä. Varoja siirretään esimerkiksi yrityksen sisällä usein veroparatiiseissa sijaitseviin tytäryhtiöihin liian korkeilla tai alhaisilla hinnoilla. Näin saadaan vääristeltyä eri maissa näkyviä voittoja tai tappioita maksettavien verojen minimoimiseksi.
Este kehitykselle
Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen kehityspoliittinen sihteeri Matti Ylönen ja Pariisissa vero-oikeusasioita tutkivassa verkostossa Pariisissa työskentelevä Matti Kohonen esittelivät tiistaina Kepassa valmistettua, uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa raporttia, jossa kumotaan yleiset käsitykset kansainvälisten rahavirtojen kulkusuunnasta. Rahavirrat ovat kääntyneet päälaelleen.
Kehitysmaista lähtevän laittoman pääomapaon suuruudeksi arvioitiin vuonna 2006 jopa 680–800 miljardia euroa. Arvio perustuu muun muassa Maailmanpankin ja kansainvälisen Valuuttarahaston tilastoihin. Rahamäärä vastavirtaan, rikkaiden maiden kehitysmaille maksama virallinen kehitysapu, oli samaan aikaan reilut 80 miljardia euroa.
Ei siis ihme, että on alettu puhua kehitysmaista lähtevien laittomien rahavirtojen nousseen lyhyessä ajassa merkittäväksi kehitysongelmaksi. Tätä laitonta pääomapakoa on alettu pitää jopa suurimpana esteenä köyhien maiden kehitykselle.
G20-maiden tehoton julistus
Kehitysmaat menettävät laittoman pääomapaon seurauksenaan yhteiskuntansa rakennustyöhön tarvittavia verotuloja, mutta kyse ei Matti Ylösen mukaan ole pelkästään tästä.
– Kyse on myös maiden omien yritysten toimintaedellytysten parantamisesta.
Myös avoimuus kärsii. Rahavirrat suuntautuvat veroparatiiseihin eri puolilla maailmaa ja niiden alkuperästä ja käytöstä on äärimmäisen vaikeaa saada tietoa.
Johtavien G20-valtioiden huhtikuussa antama julistus veroparatiisien pankkisalaisuuden lopettamisesta ja uudesta yhteistyön ajasta verotuksessa on osoittautunut lähes yhdentekeviksi kehitysmaiden kannalta.
Julistuksella ei horjutettu laitonta pääomapakoa ylläpitäviä rakenteita eivätkä kehitysmaiden vaikutus mahdollisuudet ole parantuneet
Avainsana on avoimuus
Kepan raportissa esitellään keinoja, joilla laittoman pääomapaon ongelma on ratkaistavissa.
Nykyiset kirjanpito- ja tilinpäätösnormit mahdollistavat voittojen ja riskien kierrättämisen tytäryhtiöiden kautta tavalla. joka on omiaan kannustamaan verojen välttelyyn, epärehelliseen siirtohinnoitteluun ja veroparatiisirikoksiin. Tähän voitaisiin puuttua siirtymällä maakohtaiseen kirjanpitoon. Tällöin yritysten on yksilöitävä jokaisessa toimintamaassaan erikseen maakohtaisesti tulonsa, voittonsa, veronsa, sijoituksensa, varallisuutensa ja velkansa
Maakohtainen tieto lisäisi avoimuutta, mikä on välttämätöntä toimiville markkinoille. Ilman sitä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden on vaikea toteutua.
Aiheesta enemmän Viikkolehdessä perjantaina 11.12.
lehti 