Julkaistu Kansan Uutisissa 15.7.2009
Paavo ja Orvokki Venäläiselle liikkuminen on tärkeä yhteinen harrastus. Ehkä oikeampaa olisikin puhua harrastuksen sijasta elämäntavasta, sillä niin olennaisesti liikunta eri muodoissaan eläkeläispariskunnan elämään kuuluu.
VR:ltä junansuorittajan ja junamiehen hommista eläkkeelle jäänyt Olavi Venäläinen hiihti nuorempana miehenä kilpaa, mutta tunnustautuu nykyään pelkästään kuntoliikkujaksi. Koulun keskuskeittiöltä muutama vuosi siten eläkkeelle siirtynyt puoliso puolestaan innostui kilpailemaan vasta iän myötä hölkkäharrastuksen kautta.
– En harrastanut kilpaurheilua nuorempana. Kun olin työssä isolla keittiöllä, joissa kaikki niin isoa ja painavaa, rupesin käymään kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Se oli kuntoa sekä kropalle että mielelle. Ehkä sen takia minulla ei ollut mitään vaikeuksia jaksamisen kanssa.
Eläkkeellä ollessaan Venäläisillä on vielä aiempaa enemmän aikaa liikuntaharrastuksille. Talvella pariskunta hiihtää yhdessä monet lenkit.
– Toista tuhatta kilometriä tuli viime talvenakin. Se on kaikkein parasta mielenterveydenhoitoa, ja samalla tietysti ruumiinkuntoa. Tulee.Ihana olo, kun tuolla kulkee talvella lumisessa luonnossa. Melkein joka talvi käydään miehen kanssa yhdessä Lapissakin viikko hiihtämässä, Orvokki Venäläinen kertoo.
Hiihtoa enemmän harrastanut aviomies tunnustaa, että vaimolla on nykyään jo parempi hiihtokunto.
– Nykyään on niin, että jos 40 kilometriä hiihdetään, niin toiseksi minä jo jään. Vaimolla on paremmat kestävyysominaisuudet.
Vähän siinä on
hölkkähulluakin
Juoksemisesta Orvokki Venäläinen on löytänyt vuosien myötä omimman lajinsa. Lukuisat hölkkätapahtumat ovat ehtineet tulla tutuiksi, erityisesti tietysti Huugon hölkkä, jolle Vaajakosken Kuohun takavuosien puuhamies Huugo Mononen aikoinaan lainasi nimensä.
– Huugo oli meidän hyvä tuttu ja naapuri. Siinä oli mies, joka sai niin pikkupojat kuin vanhemmatkin ihmiset liikkumaan.
Innokas kuntoliikkuja Orvokki Venäläinen ei pane pahakseen, vaikka joku kutsuisi häntä vähän hölkkähulluksikin.
– On siinä varmaan vähän sitäkin. Kun joku päivä jää lenkki väliin, niin tuntuu, että ainakin kaksi viikkoa on jo tullut taukoa. Nykyään juoksen tavallisimmin sellaisia 7–10 kilometrin pätkiä.
Kilpailuvietti on puraissut Orvokki Venäläistä niin paljon, että hän on osallistunut hölkkätapahtumien lisäksi myös veteraanien yleisurheilukilpailuihin.
Viikonlopulla entinen kokki osallistui Jyväskylässä veteraanien SM-kisoihin, vaikka oli pienen leikkauksen jäljiltä vielä vähän toipilaana.
– Valitsin sen vuoksi vähän lyhyemmät matkat. Lauantaina sain 65-vuotiaiden naisten sarjassa 5 000 metriltä pronssia ja sunnuntaina tuli tonniviissataselta hopeaa. Eihän niissä sarjoissa nyt niin hirveän paljon osanottajia ollut, tuplamitalisti vähättelee hyviä suorituksiaan.
Kukapa ei tykkää
jos menestyy
Orvokki Venäläinen myöntää,että kilpailemisessakin on oma viehätyksensä.
– Onhan siinä se, että kun vähänkin pärjää, niin siihen innostuu. Kukapa ei tykkää, jos menestyy jossain kisassa, vaikka vähänkin.
Mitaleita tärkeämpänä Venäläiset pitävät liikunnassa myönteisiä vaikutuksia elämisen laatuun.
– Olen ehdottomasti paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa, kun olen harrastanut liikuntaa. Kaikki ei tykkää samasta asiasta, mutta olen muillekin sanonut, että kannattaisi harrastaa liikuntaa. Olotila pysyy vireänä ja kunto säilyy, Orvokki Venäläinen toteaa.
– Minäkin haluan pitää omasta kunnostani huolta. Se tulee siinä liikkuessa tavallaan luontaisetuna. Kun vieressä on toinen, joka vähän nykäisee hihasta, tulee varmasti lähdettyä useammin lenkille ja kuntosalille, kuin yksinään ollessa, Paavo Venäläinen lisää.
uutiskirje 
