Britanniassa on parin kuukauden ajan saatu seurata julkisia kuulemisia tapahtumista, joiden seurauksena Britannia astui Yhdysvaltain pääliittolaisena 20. päivänä maaliskuuta 2003 alkaneeseen Irakin sotaan.
Lukuisat tuolloin päättävissä asemissa olleet ovat jo käyneet antamassa todistuksensa tutkimuskomissiolle, joka tunnetaan puheenjohtajansa Sir John Chilcotin mukaan Chilcotin komissiona.
Ehdoton huippukohta on kuitenkin tänään, kun kuultavaksi astuu tuolloinen pääministeri Tony Blair. Monet aiemmista kuultavista ovat vahvistaneet käsitystä, jonka mukaan Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush oli päättänyt jo kauan etukäteen ja perusteluista riippumatta, että hyökkäys Irakiin toteutetaan. Blair taas vaikuttaa olleen tästä tietoinen, mutta vieneen siitä huolimatta Britannian venytettyä totuutta puhuen sotaan.
Ei oikeudellinen,
vaan tutkiva elin
Nykyinen Gordon Brownin johtama hallitus suostui pitkän tinkaamisen jälkeen lopulta viime kesäkuussa perustamaan tutkimuskomission. Julkiset kuulemiset alkoivat marraskuussa.
Chilcotin komissiota kohtaan on esitetty paljon epäilyksiä. Monet ovat pitäneet sitä kokoonpanoltaan hampaattomana, jopa niin, että jotkut pelkäävät siitä tulevan Blairin puhtaaksipesukomission.
Kuulemisista oli alun perin määrä tulla salaisia, mutta hallitus joutui perääntymään tästä. Huomattava osa aineistosta on kuitenkin julkisuudelta suljettua mm. kansalliseen turvallisuuteen liittyvillä perusteilla.
Komissiolla on oikeus vain kuulemisiin, ei valaehtoisiin todistuksiin. Se ei myöskään itsessään ole mitään rangaistuksia jakava elin, vaan pelkästään raportoiva.
Harva kuvitteleekaan, että Blair koskaan joutuisi minkäänlaiseen oikeudelliseen vastuuseen, vaikka hänen toimintansa käytännössä osoittautuisi miten moraalittomaksi tahansa.
Tutkinta ei silti ole Blairille vailla merkitystä. Vanhenevaa valtiomiestä – vaikka Blair on yhäkin vasta 56-vuotias – alkaa yleensä kiinnostaa hänen paikkansa historiassa.
Hatarat väitteet
varmoina tosiasioina
Blairin eteen tulee kysymys Britannian perusteluista sotaan ryhtymiselle. Esiin tulleen aineiston perusteella näyttää, että Blairille sellaiseksi riitti Saddam Husseinin kaataminen eli hallituksen vaihtaminen Irakissa.
Kansainvälisen oikeuden mukaan tämä ei kuitenkaan riitä, ja siksi Blair käytti julkisena perusteluna väitettä Irakin joukkotuhoaseiden luomasta uhasta.
Kuten myöhemmin on varmistunut, Irakissa ei enää tuolloin ollut joukkotuhoaseita. Niihin viittaavat tiedustelutiedot sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa olivat vähintään epävarmoja.
Kuitenkin Blair julkisuudessa esitti joukkotuhoaseet varmoina tosiasioina. Syyskuussa 2002 hallituksen muistiossa Blair kirjoitti, että tiedustelutiedot eivät jätä asiasta epäilyksen häivääkään. Lisäksi Blair kertoi parlamentille, että Saddamilla saattaa vuoden parin sisällä olla käyttökelpoinen ydinase hallussaan.
Blair on väittänyt, että sotaan lähtemisestä ei ollut päätetty ennen parlamentin 18.3.2003 tekemää päätöstä. Kuitenkin on viitteitä siitä, että Blair oli sopinut Bushin kanssa Irakiin hyökkäämisestä jo kesällä 2002, mahdollisesti jo edellisenä keväänä.
Laillinen perusta
tiedettiin hataraksi
Tällä viikolla on aiemmissa kuulemisissa paneuduttu erityisesti kysymykseen sodan laillisuudesta.
Britannian entinen oikeuskansleri, lordi Peter Goldsmith, kertoi keskiviikkona olleensa aluksi sitä mieltä, että YK:n marraskuussa 2002 antama päätöslauselma 1441 on monitulkintainen ja sodan perustaksi epävarma.
Vielä tammikuussa 2003 Goldsmith varoitti Blairia, että sodan laillisuus on kyseenalainen ja että tarvittaisiin uusi, selkeä YK:n päätöslauselma. Goldsmith sanoi kuitenkin tienneensä, että Yhdysvallat ei suostuisi uuden päätöslauselman hakemiseen.
Goldsmith sanoi muuttaneensa kantaansa helmikuussa 2003, kun hän oli käynyt tapaamassa Bushin hallinnon lakiasiantuntijoita. Goldsmith myönsi, että hänen 7. maaliskuuta 2003 antamansa virallinen lausunto Blairille oli käytännössä vihreä valo sodalle, vaikka hän siinä esittikin vielä joitakin varauksia.
Britannian armeijan johto halusi kuitenkin Goldsmithilta selkeän kyllä tai ei -vastauksen, jotta he eivät joutuisi myöhemmin vastuuseen. Hänen vastauksensa oli ollut kyllä.
Tiistaina komissio kuuli Britannian hallituksen tuolloista johtavaa lainopillista neuvonantajaa Sir Michael Woodia sekä hänen kakkoshenkilöään Elizabeth Wilmshurstia. Molemmat sanoivat pitäneensä sotaa kansainvälisen oikeuden vastaisena. Wilmshurst ilmaisi kantansa vahvasti jo Irakin sodan alkamispäivänä eroamalla virastaan.
Hollannissa julkaistiin viime viikolla loppuraportti Davidsin komissiolta, joka tutki Hollannin osuutta Irakin sodassa. Raportissa todettiin sodan perusta laittomaksi.
lehti 