Jo vuonna 1973 Jyväskylässä alkanut tutkimusohjelma metalliteollisuuden henkilöstöjen työoloista, terveydentilasta ja liikuntakäyttäytymisestä (METELI) tuo vieläkin tuloksia väitöskirjan muodossa.
Jyväskylän yliopistossa tarkastetaan perjantaina 26. helmikuuta terveystieteen maisteri Sanna Kääriän fysioterapian väitöskirja Metalliteollisuuden työntekijöiden alaselän sairaudet ikääntyessä, joka on aikoinaan kovaa kohuakin herättäneeseen tutkimusohjelmaan liittyvä seurantatutkimus.
METELI-tutkimus oli Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettu laaja tutkimusohjelma, jossa tutkittiin kolmen jyväskyläläisen metallitehtaan henkilöstön työoloja, terveydentilaa ja liikuntakäyttäytymistä. Tehtaat olivat Valmet Oy:n Rautpohjan-, Tourulan- ja Jyskän-tehtaat.
METELI-tutkimuksen tieteellisinä johtajina toimivat professori Jeddi Hasan ja apulaisprofessori Juhani Kirjonen. Tutkimusryhmään tuli mukaan joukko silloin nuoria liikuntatieteiden tutkijoita, muun muassa Risto Telama, Pekka Kiviaho, Vesa Parvi, Pirkko Rissanen ja Olavi Manninen.
Osin marxilaiseen ajatteluun pohjautunut tutkimus yritettiin leimata poliittiseksi ”nollatutkimukseksi”, kun tutkijat rohkenivat asettua puolustamaan työntekijöiden ja ay-liikkeen vaatimuksia työolojen parantamiseksi. Tutkimuksen tieteellisyydestä ei kuitenkaan tingitty ja Suomen Akatemian seurantaryhmä seurasi koko ajan tutkimuksen toteuttamista.
Tiedot tutkittujen käyttöön
Uutta METELI-tutkimuksessa oli muun muassa se, että tutkijat halusivat antaa kaiken tutkimustiedon tutkimuskohteiden käyttöön. Esimerkiksi tehdyistä terveystarkastuksista jokainen sai henkilökohtaiset raportit toimenpidesuosituksineen.
Ainakin Suomen oloissa harvinainen METELI-aineisto on tuottanut tieteellisiä opinnäytetöitä eri vuosikymmeninä Jyväskylän yliopiston lisäksi myös Tampereen ja Helsingin yliopistoon.
Sanna Kääriän fysioterapian väitöskirja on viimeisin METELI-tutkimuksessa kerättyyn aineistoon pohjautuva seurantatutkimus. Vuonna 1973 aloitetun tutkimuksen seurannat tehtiin vuosina 1978, 1983 ja 2000.
Tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä selkäkipu oli hyvin yleinen ja pysyvä tai uusiutuva oire koko tutkimusjakson ajan. Ikääntyminen vaikutti eri tavoin paikallisen ja säteilevän selkäkivun esiintymiseen: paikallisen oireen esiintyvyys pysyi samalla tasolla tutkimusajankohdasta toiseen, kun taas säteilevän selkäkivun esiintyvyys lisääntyi.
Alaselkäkipu on Sanna Kääriän mukaan hyvin yleinen oire niin työikäisillä kuin sitä vanhemmilla henkilöillä. Tutkimuksessa selvisi, että selkäoire esiintyy usein niskaoireen kanssa samanaikaisesti. Pitkällä aikavälillä säteilevän selkäkivun seuraamukset ovat vakavampia kuin paikallisen selkäkivun.
– Säteilykipu oli oireena pysyvämpi tai toistuvampi. Se ennusti säteilevän niskaoireen ilmaantumista ja oli voimakkaammin yhteydessä alaselän alueen kliinisiin löydöksiin ja sairaalahoitoihin, Kääriä kertoo.
lehti 