– Runsaimmillaan ja monipuolisimmillaan uuden naisen kuvaus on Appelsiininsiemen-romaanissa, muissa Helsinki-romaaneissa se tulee pienemmästi esille, Tapioharju kertoo. Löytö avaa hänen mukaansa uuden väylän tuleville Waltari-tutkijoille.
Helsinki-romaanit osoittavat tutkijan mielestä sen, että Waltari oli muutakin kuin historiallisten romaanien kirjoittaja.
– Hän oli merkittävä aikalaisromaanien kirjoittaja.
Tapioharjun väitöskirja Tyttö kaupungissa. Uuden naisen diskurssi Mika Waltarin 1920- ja 1930-luvun Helsinki-romaaneissa tarkastetaan perjantaina Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä on dosentti Panu Rajala.
Polkkatukka, silkkisukka
– Naisen ja miehen välinen suhde on tärkeä motiivi Waltarin koko tuotannossa. Appelsiininsiemen-romaanissa hän kuitenkin käsittelee ilmiötä nimeltä uusi nainen, Tapioharju selvittää.
Perinteinen nainen oli miehestä riippuvainen kotiäiti, joka pysytteli kodin seinien sisällä. Uusi nainen oli itsenäinen, yksinään julkisilla paikoilla kulkeva ja ulkoisestikin uudenlainen nainen lyhyine hiuksineen ja aiempaa lyhyempine hameineen.
Tyhjentävää kuvausta vuosisadan alun uudesta naistyypistä on tutkijan mukaan vaikea antaa.
– Uusi nainen eli entiseen verraten aivan uudenlaista elämää. Hän oli konttorityttö, opiskelija yliopistossa, palkkatyötä tekevä virkanainen tai tehdastyöläinen. Tästä kaikesta syntyi uusi nainen, joka on vaikeasti määriteltävä sateenvarjokäsite.
Miestä ihmetyttää
Uusi nainen oli hämäävä ilmiö miehelle. Tästä näkökulmasta Waltari käsittelee aihetta Appelsiininsiemenessä. Uuden naisen erilaiset tunnusmerkit löytyvät monipuolisesti kirjan eri hahmoista. Romaanissa mies pohdiskelee, mistä lienee kyse.
– Mutta ratkaisua Waltari tai kertoja ei anna. Romaani päättyy täydelliseen hämmennykseen, Tapioharju sanoo.
Hän on yllättynyt siitä, että omana aikanaan väheksytystä ja viihteelliseksi leimatusta romaanista löytyi lähiluvulla kirjan ilmestymisaikaa ajatellen ajankohtainen teema.
– Uusi nainen on Waltarilla ensimmäisen kerran esillä tässä romaanissa, Tapioharju sanoo ja ihmettelee, miksi kirjailija käsitteli teemaa viihderomaanissa.
Viime vuosisadan alun uutta naista oli muualla kirjallisuudessa toki jo kuvattu ahkeraan. Kuuluisimpiin kirjoihin kuulunee L. Onervan Mirdja. Hänenkin tyyppisensä hahmo Waltarin naisgalleriasta Tapioharjun mukaan löytyy.
Tutkija paljastaa, että hänen seuraavat tutkimusaiheensa mitä ilmeisimmin onkin Waltarin ja L. Onervan tuolloisen uuden ajan naisen kuvausten vertailu.
Lähiluvulla tutkittu
Tutkimuksessa käytetty metodi on lähiluku.Tapioharju korostaa olevansa narratologi, kerronnan tutkija. Waltari-tutkimus onkin perustutkimusta yhden tekstin rakenteesta.
Tapioharju tutki lisensiaatintyössään Waltarin pienoisromaaneja. Eroon Waltarista hän ei päässyt, vaan jatkoi lukemista. Appelsiininsiemen pysäytti, koska siitä löytyi aivan erilainen nainen miehen kumppanina. Siksi tutkimusta piti jatkaa.
– Suuressa illusionissa, jota pidetään Waltarin esikoisteoksena, on jo yksi, tavallaan se ensimmäinen uusi nainen, mutta se vain esitellään, ei jäädä pohdiskelemaan.
Mika Waltarin tuotannossa Appelsiininsiemen on yhdeksäs kirja ja sijoittuu kauteen, jossa hänen suuret historialliset romaanit vasta odottavat aikaansa. Romaania on kuvattu Waltarin askeleena kohti objektiivista kerrontaa läpimurtoteoksen minämuotoisen kerronnan jälkeen.
1930-luvulla ilmestyivät myös Isästä poikaan, kolmesta pienoisromaanista koostuva Helsinki-aiheinen sukupolvitrilogia, sekä Surun ja ilon kaupunki (1936).