Työmarkkinajohtajat ja työelämän tutkijat puhuvat paljon 24/7–yhteiskunnasta, jossa kello ja kalenteri menettävät merkityksensä. Töitä ei tehdäkään enää keskimäärin kahdeksaa tuntia päivässä, keskimäärin klo 8-16, keskimäärin maanantaista perjantaihin, vaan vähän silloin tällöin ja mieluiten kaiken aikaa.
Siirtymä kohti 24/7–yhteiskuntaa näkyy suomalaisilla työmarkkinoilla joustavien työaikamallien yleisyytenä.
Maaliskuussa julkistetun Euroopan yritystutkimuksen (European Company Survey) mukaan joustavat työaikajärjestelyt ovat Suomessa yleisimpiä kaikista EU-maista. Suomessa kolmella työpaikalla neljästä on mahdollista kerryttää työtunteja ja käyttää niitä myöhemmin vapaana. Mahdollisuus pitää kertyneitä työtunteja kokonaisina vapaapäivinä on käytössä kahdella työpaikalla kolmesta.
EK vaatii lisää joustoja
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) julkaisemassa raportissa Työelämän parantumisen paradoksi käsitellään samaa pulmaa. EK:n mukaan työaikajärjestelmiä täytyisi muuttaa nykyistäkin joustavimmiksi, koska Suomi on muuttumassa teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi.
Elinkeinorakenteen kannalta on suuri muutos, että jo nyt moni teollisuuskonserni saa huomattavan osan liikevaihdostaan palveluista.
Työaikojen vapauttaminen sääntelystä onkin yksi Elinkeinoelämän keskusliiton tärkeimmistä tavoitteista. Elintarvikealan työtaisteluissa tämä asetelma on näkynyt selvästi. Työnantajapuoli haluaa heikennyksiä elintarvikealan sopimusten työaikoihin ja viikonloppulisiin.
Mutta onko se sittenkään niin?
Väite 24/7-yhteiskunnasta on osin myös myytti. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan kello 6 ja 18 välille ajoittuva arkipäiville osuva työ on edelleen suomalaisten palkansaajien vallitseva työaikamuoto.
Palkansaajien työaikamuoto on selvässä yhteydessä ammattiryhmään sosioekonomiseen asemaan sekä ikään. Ylemmistä toimihenkilöistä edelleen lähes 90 prosentilla on päivätyö, kun alempien toimihenkilöiden joukossa osuus on laskenut 1980-luvun 77 prosentista 65 prosenttiin vuonna 2008. Työntekijöiden joukossa päivätyö on laskenut 57 prosenttiin.
Mikäli kehitystrendi jatkuu, muusta kuin päivätyöstä tulee kohta yleisin työntekijäportaan työaikamuoto.
Päivätyötä tekevien osuus lisääntyy iän myötä. Alle 25-vuotiaista työntekijöistä vain 49 prosenttia tekee päivätyötä. Yli 55-vuotiaista päivätyötä tekee 74 prosenttia.
Ammattiryhmien väliset erot ovat hyvin selvät. Toimistotyön ja hallinnollisen johtotyön ammateissa toimivista noin 90 prosenttia tekee päivätyötä. Myös rakennustöissä, teknisessä ja tieteellisessä työssä sekä opetustyössä osuus on yli 80 prosenttia.
Vaikutusmahdollisuudet kasvavat?
Samalla kun työajat ovat siirtyneet iltoihin ja viikonloppuihin, palkansaajien vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihinsa ovat kasvaneet. Kun vuonna 1984 vain reilu kolmannes saattoi vaikuttaa työhön tulo- ja lähtöaikoihinsa vähintään puolella tunnilla, oli tilanne vuonna 2008 täysin päinvastainen.
Vaikutusmahdollisuudet näyttävät kuitenkin tilastoissa suuremmilta, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Työaikajoustoja tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Mia Tammelin totesi viime vuonna tarkastetussa väitöskirjassaan, että työaika voi joustojen myötä muuttua ennakoimattomaksi.
Tammelinin mukaan ilmiö on tyypillinen etenkin erilaisissa asiantuntija- ja toimihenkilötehtävissä. Yllättävien projektien on valmistuttava määräaikaan mennessä, töitä paiskitaan pitkään iltatunneille ja työ viedään tarvittaessa kotiin. Vaikka tehdyt ylityöt voisikin käyttää myöhemmin vapaana, sillä ei korvata ennakoimattomuuden tuomaa stressiä ja perhe-elämälle aiheutuvaa haittaa.
Miesten työ joustaa enemmän
Työaika-asiat ovat myös tasa-arvokysymys. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan miehet ovat koko tarkastelujakson (1984-2008) pystyneet vaikuttamaan työaikoihinsa yleisemmin kuin naiset.
Perheen arjen aikataulutus on kuitenkin edelleen enemmän naisten kuin miesten harteilla. Mia Tammelinin väitöskirjan mukaan työaika-asioita ei ole tarpeeksi pohdittu tasa-arvokysymyksinä.
Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan miesten naisia suurempi työaika-autonomia ei johdu työmarkkinoiden segregaatiosta eli jakautumisesta miesten ja naisten töihin. Sen sijaan eron miesten hyväksi on todettu säilyvän silloinkin, kun ikä, ammattiryhmä, sosioekonominen asema, esimiesasema ja työaikamuoto vakioidaan.
Naiset tekevät myös yhä enemmän vuorotöitä. Nykyään ei ole harvinaista, että perheessä sekä isä että äiti ovat vuorotöissä. Tällöin työn ja perheen yhteensovittaminen on hankalaa, tai jopa mahdotonta.
Lähteet: Tilastokeskus: Työolotukimus (2009). Elinkeinoelämän keskusliitto: Työelämän parantamisen paradoksi (2010). Eurofund: Second European Company Survey (2010).
Kuva: Aleksi Vienonen
uutiskirje 