– Siirtolaisten yhteinen ääni ei vielä kuulu suomalaisessa yhteiskunnassa. Meistä puhutaan, mutta puhe on monologia, ei dialogia, sanoi muun muassa kirjailijana ja dokumentaristina tunnettu Alexis Kouros 17. kesäkuuta pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Poliittisesti riippumatonta siirtolaisparlamenttia perustamassa on ryhmä Suomessa pitkään asuneita eri alojen asiantuntijoita. Hanke syntyi tarpeesta saada siirtolaisten ääni valtaväestön ja vallanpitäjien kuuluville.
Siirtolaisten itse keskuudestaan kokoama parlamentti toimisi myös foorumina yhteisten näkemysten ja kantojen muodostamiselle.
Perustajien mukaan tarkoitus ei ole kilpailla muiden järjestöjen kanssa tai paikata poliittisen järjestelmän puutteita, vaan edustaa siirtolaisia kokonaisuudessaan.
– Tietääksemme tällaista ei ole vielä missään muualla maailmassa.
Keskustelufoorumi
ja äänitorvi
Parlamentti koostuisi eri kansalaisuuksia, kulttuureja ja uskontoja edustavista Suomen siirtolaisista. Sen tehtäviin kuuluisi pitää yllä keskustelua, ottaa kantaa, tehdä aloitteita ja neuvoa kansanedustajia ja viranomaisia.
– Siirtolaisten keskuudessa liikkuu paljon ajatuksia, joille ei ole mitään kanavaa. Meidän on pakko päästä puhumaan, sanoi Kouros.
– Suomessa siirtolaisuudesta puhutaan kuin se olisi omenapiirakka, tykkäätkö vai et. Mutta yhteiskunnan muutokseen pitää varautua, tarvitaan jokin struktuuri, totesi kirjailija ja tutkija Umaya Abu-Hanna.
Perustajat ovat varmoja siitä, että itsenäinen ja demokraattinen, kahteen suuntaan toimiva keskustelu- ja vaikutuskanava hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.
– Mutta eivät meidän äänemme ole marginaalin ääniä vaan suomalaisten ääniä, korosti Abu-Hanna.
Ehdokkuuden perustana
siirtolaisidentiteetti
Siirtolaisparlamenttiin valittaisiin kaksivuotiskaudelle 50 jäsentä ja 10 varajäsentä. Koko maan yhteiseltä listalta ehdokastaan voisivat äänestää täysi-ikäiset ensimmäisen tai toisen polven siirtolaiset, jotka aikovat jäädä maahan vähintään pariksi vuodeksi. Kriteerejä on muitakin, mutta Abu-Hannan mukaan siirtolaisidentiteetti on yksi keskeisimpiä.
– Se ei kuitenkaan ole siirtolaisen käsissä, koska sen pohjana on kokemus, ettei yhteiskunta hyväksy täysipainoiseksi jäsenekseen.
Ehdolle voisivat asettua äänioikeutetut, jotka voisivat yhtä hyvin olla ehdolla eduskuntavaaleissa. Edustajuus ei olisi täysipäiväistä työtä ja parlamentti kokoontuisi tarvittaessa. Kokoontumispaikka ja rahoitus ovat vielä selvityksen alla. Kouros uskoo monien siirtolaisten olevan itse valmiita tukemaan parlamentin toimintaa taloudellisesti.
Vaalit ehkä
jo ensi vuonna
Siirtolaisparlamenttia ovat Kouroksen ja Abu-Hannan lisäksi perustamassa Caisan viransijaisjohtaja Ahmed Akar, kansainvälisen kehitystyön professori Jeremy Gould, arkkitehti ja Stoan kulttuurituottaja Mustafa Gürler, Spektrin päätoimittaja Eilina Gusatinsky sekä erikoislääkäri ja THL:n asiantuntija Mulki Mölsä.
Perustajat kuvailevat olevansa kätilön roolissa, eivätkä vaikuta parlamentin toimintaan ja päätöksentekoon mitenkään. Tärkeintä on saada siirtolaisparlamentti, IPF, perustettua ja toimimaan.
Siirtolaisten parlamentin tuki -yhdistys toivoo, että ensimmäiset vaalit järjestetään jo seuraavien eduskuntavaalien aikaan. Vaaleissa suunnitellaan käytettäväksi sähköistä äänestystä.