Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tiistaina julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomen metsien kyky sitoa hiilidioksidia on lähes kaksinkertaistunut vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä metsien ”hiilinielu” vastaa noin 42 miljoonaa hiilidioksiditonnia.
– Metsillä on hyvin suuri merkitys Suomen hiilidioksidipäästöjen hallinnassa ja hillinnässä, Metlan aluejohtaja Jari Parviainen sanoo.
Hiilinielun kasvaminen johtuu Suomen puuston kasvusta. Se on 1990–2008 kaksinkertaistunut. Teollisuus ei viime vuosina ole tarvinnut yhtä paljon puuta kuin aikaisemmin. Toisaalta metsänomistajat ovat aikaisempaa haluttomampia myymään metsää.
Metsien puumäärän kasvun varjopuolena on lahopuun lisääntyminen.
– Nuorten metsien hoitorästit ovat tuoneet lahopuuta metsään, erikoistutkija Kari T. Korhonen sanoo.
Lahopuiden lisääntymiselle on muitakin syitä. 1990-luvun lopulta lähtien uudistusaloille on suositeltu jättämään kuolleet puut ja jättöpuut. Myös vuosituhannen alun myrskytuhot ovat lisänneet lahopuun osuutta.
Metlassa muistutetaan, että lahopuut eivät ole pelkästään hävikkiä, vaan tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Risut eivät riitä
Metlassa arvioidaan, että jatkossa yhä enemmän runkopuita joudutaan hakettamaan energiapuuksi. Pelkät risut ja kannot eivät pian riitä. Raja-arvona on 13 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos energiapuun tarve on tätä suurempi, muun metsäteollisuuden puunsaanti häiriintyy.
Mikäli kuitu- ja tukkipuun hakkuut pysyttelevät viime vuosina toteutuneessa noin 55 miljoonassa kuutiometrissä, Metlan mukaan energiapuun korjuu kohdentuu yhä enemmän normaalisti hakkuiden ulkopuolelle jäävien nuorten metsien runkopuihin.
Kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla runkopuun osuus energiakäyttöön menevästä kertymästä kasvaa arviolta kahdesta neljään miljoonaan kuutiometriin vuodessa.
uutiskirje 
