Jokaheinäkuinen maallepako hiljentää kaupungit ja toimistot, mutta kylä- ja mökkitalkkareille heinäkuu ei ole lomailua. Mökkitalkkaripalvelujen kysyntä kasvaa vuosi vuodelta, kun maaseudun väestö vanhenee ja kesämökkiläiset haluavat keskittyä mökkiduunien sijasta lomailuun.
Ahlman-instituutti Tampereella aloitti maaliskuussa ensimmäisen kylätalkkarikurssinsa, jota on nyt takanapäin kolmannes. Osallistujia kurssi keräsi kaksi kertaa odotettua enemmän. Kaikkiaan 24 ihmistä mielii kylätalkkariksi.
Kati Hinkkanen Ahlman-instituutista kertoo, että ensimmäiset kurssilaiset ovat kirjavaa sakkia. Niin uranvaihdoksesta haaveileva virkamies kuin LVI-alaa opiskellut nuorukainenkin saattavat hakeutua talkkarikurssille.
– Muutama nainenkin on löytänyt sinne tiensä, mikä on tosi kiva juttu. Heilläkin on hyvin selkeät suunnitelmat talkkaribisneksestään. Mukana on pari pariskuntaakin, jotka aikovat tehdä työtä yhdessä, Hinkkanen kertoo.
Ihmiset kaipaavat kylätalkkaria monenlaisiin töihin. Pihan- ja kiinteistönhoito on talkkarin peruskauraa, kertoo Hinkkanen. Jätevesiasiat ovat toimenkuvan tulokas.
– Ne kiinnostavat ihmisiä kovasti. Mökkien varustelutasoa parannellaan koko ajan, joten siellä on kovasti hommaa.
Kati Hinkkanen arvioi, että ihmisillä on mökeillään muutakin tekemistä kuin työnteko. Moni haluaa valita, mihin puuhaan ryhtyä itse ja mikä jätetään talkkarille.
– Monet haluavat, että sellaisen perushuollon tekee joku muu. Kyllä he itse voivat haluta kukkapenkkiä laittaa, mutta olisi kiva jos joku kävisi leikkaamassa nurmikon, puhdistamassa rännit tai laittamassa mökin talvikuntoon.
lehti 