Suomi saa Espanjasta kovan luokan haastajan, kun suopotkupallon maailmanmestaruudesta pelataan perjantaina ja lauantaina Hyrynsalmen Pölhövaarassa. Espanja ei tyytyne voittoonsa jalkapallon MM-kisoissa, vaan havittele lisäksi titteliä parhaimpana suopotkupallomaana.
Tähän saakka Suomen vaarallisin vastustaja on ollut Venäjä, joka on napannut mestaruuden pariin otteeseen.
– Viime vuonna Suomi voitti mestaruuden pitkästä aikaa kaikissa sarjoissa, yhteyshenkilö Kimmo Kyhälä iloitsee.
Suopotkupallon kuninkuutta havittelee kaikkiaan 330 joukkuetta.
Kyhälä kertoo, että reilusta 5 000 pelaajasta joka kymmenes tulee Suomen ulkopuolelta. Pohjoismaiden ja Venäjän lisäksi laji kiinnostaa Ukrainassa, Espanjassa, Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa.
– Tässä yhdistyy urheilu ja hauskanpito. Joillekin tämä on kesän huippuhetki, johon tullaan samalla porukalla vuodesta toiseen, Kyhälä selittää tapahtuman suosiota.
Pitkät jalat ja isot kaviot
Usean tuhannen palloilijan peluuttaminen tuntuu hurjalta, mutta Kyhälä selittää, että kahdessa kymmenen minuutin puoliajassa tehdään useita vaihtoja.
– Onhan se raskasta rämpiä joskus polvia myöten suossa. Vauhti ei ole silloin päätähuimaava.
Joukkueen kymmenestä pelaajasta kaikki pääsevät vuorollaan kentällä useammankin kerran. Kentällä saa olla enimmillään viisi pelaajaa.
– Harva jaksaa pelata kokonaan molemmat puoliajat, Kyhälä huomauttaa.
Kentät ovat luonnonsoita, joista on poistettu oksat ja kannot. Pohjois-Suomen sääsket lisäävät eksotiikkaa. Kyhälän mukaan hyttyset ovat pysyneet Pölhövaarassa yllättävän pienissä parvissa.
Vaikeinta on pelata kovassa helteessä tai sateessa.
– Osa kentistä on märempiä. Hyvin pärjää, jos on pitkät jalat ja isot kaviot kuten hirvellä. Niillä on hyvä lampsia menemään. Kevyt runko siinä päällä auttaa kovasti.
Pelikenkiä jätetään kentälle
Pelaajat pääsevät paikan päälle rakennettuun saunaan, mutta vaatteiden puhdistaminen käy työstä. Pelivaatteisiin ja -kenkiin tarttuu suon vahva ominaistuoksu, joka ei lähde pois kokonaan pesukoneessakaan.
Kyhälä nauraa, että joka vuosi Pölhövaaran pelikentille jää satoja kenkiä.
– Aina joskus vaatteetkin jäävät. Ne laitamme roskiin, mutta kengät me säästämme. Se on mukavan näköinen kasa, kun niitä alkaa olla tuhansia. Varmaan vielä pari, kolme kesää kerätään, ja sitten katsotaan, mitä niillä tehdään.