Metsähallituksen, WWF Suomen, lintutieteellisten yhdistysten ja alueellisten ympäristökeskusten valkoselkätikkaseurannoissa saatiin pesimäaikaisia parihavaintoja noin 140 alueelta. Uhanalaisen lajin pesintöjä varmistui 90. Seurannassa löytyi lisäksi kymmeniä yksittäisten lintujen havaintopaikkoja, joista monet voivat muodostua pysyväksi reviiriksi.
Metsähallituksen suunnittelija Timo Laine pitää tulosta hyvänä. Kylmä kevättalvi karsi kannasta heikompia yksilöitä, mutta pesälöytöjä oli kolme enemmän kuin viime vuonna.
Valkoselkätikoista tehtiin pesimäaikaisia havaintoja Etelä-Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata myöten.
Laineen mukaan valkoselkätikkoja pesii eniten Suomen itä- ja kaakkoisosissa, mutta pesimäaikaiset havainnot ja pesälöydöt lisääntyvät edelleen myös maan länsiosissa.
Hyvä pesimätulos, suojelu ja elinympäristöjen hoito sekä Venäjältä tulleet linnut vahvistavat kantaa vuosi vuodelta. Syksyn 2008 ja talven 2009 massavaelluksen vaikutus näkyy nyt uusien reviirien synnyssä. Nuoret vaeltajat ovat parhaassa pesimisvireessä kolmannesta elinvuodestaan lähtien.
Uusille alueille
Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta, 34. Yli kymmenen pesää löytyi Pohjois-Karjalasta, Etelä-Savosta ja Keski-Suomesta. Kanta-Hämeestä, Pirkanmaalta, Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta varmistettiin kustakin vähintään yhden valkoselkätikan pesintä.
– Valkoselkätikasta saatiin havaintoja monilla alueilla, joilla ei ole pesintöjä ja pesimäaikaisia parireviirejä pystytty varmistamaan aiemmin 20 vuoden seurantajakson aikana, Laine toteaa.
Valkoselkätikkametsien suojelu, hoito ja ennallistaminen sekä tikan elinpaikkavaatimusten huomioonottaminen talousmetsissä parantavat lajin selviytymismahdollisuuksia.
– Suomen uhanalainen kanta tarvitsee kuitenkin edelleen aktiivisia suojelutoimia selviytyäkseen, Laine muistuttaa.