Perinteinen suomalainen kesäteatteriesitys: perheriitoja, riehumista, ryyppäämistä, öisiä avautumisia… Kaikkea tätä on myös Jyväskylän kansannäyttämön Sakset kivi paperi -esityksessä. Käsiohjelmassa tekijät ilmoittavat ammentavansa tietoisesti kesäteatterikliseistä.
Näytelmän nimen osia vastaavissa kolmessa näytöksessä on jokaisessa omanlaisensa ilmapiiri. Ensimmäisessä aviopari, aikuisuuden kynnyksellä oleva tytär, isoäiti ja aviomiehen veli saapuvat kesänviettoon suvun mökille, ja tunnelmat ovat hysteerisiä. Kaikki menee pieleen, ja jokainen riitelee jokaisen kanssa.
Toisessa näytöksessä ihmiset kertovat kahden kesken toisilleen elämästään ja mieltään painavista asioista. Ehkä tämän seurauksena seuraavaan aamuun ajoittuvassa kolmannessa näytöksessä kaikki ovat yhtäkkiä yhtä onnellista perhettä, tai ainakin ovat olevinaan.
Hahmot ovat tietoisesti yliviritettyjä, etäännytettyjä. Poikkeus on aviomiehen juoppo veli (Esko Virkki), joka ensimmäisenä päivänä haluaisi pitää hauskaa, mutta toisena päivänä ärhentelee krapulaisena ja mieltää toisten ystävällisyyden teeskentelyksi.
Viihdyttävästä näytelmästä eniten mieltä askarruttamaan jääkin ikuisuuskysymys siitä, mikä ihmisten käyttäytymisessä on aitoa ja mikä teeskenneltyä. Vaikka viimeisen näytöksen idylli vaikuttaa väkinäiseltä, taustalla lienee silti myös todellista halua tulla toimeen läheisten kanssa. Mutta jääkö sopu aina vain paperiseksi?
Sakset kivi paperi. Jyväskylän kansannäyttämö, Harjun kesäteatteri. Käsikirjoitus Raila Leppäkoski. Ohjaus Mirka Seppänen. Rooleissa Sanni Kokkonen, Johanna Ahonen, Taru Norrena, Sami Valkonen ja Esko Virkki. Näytöksiä 9.8. saakka. Näytelmää on aiemmin esitetty Helsingin Ryhmäteatterissa Raila Leppäkosken ohjauksena.
lehti 