Mauri Antero Numminen, 70, on sananmukaisesti legenda jo eläissään. Hänen musiikkinsa on ihastuttanut ja vihastuttanut ihmisiä jo puolensataa vuotta.
M. A. Numminen esiintyi perjantaina Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa Pedro Hietasen kanssa. Konsertin järjestivät yhteistyössä musiikkitapahtuma ja Kansan Uutiset.
Numminen oli aikoinaan pop-musiikin puolustaja – klassisen taidemusiikin ylivaltaa vastaan.
– Nyt populaarikulttuuri on ottanut niskalenkin kaikilla taiteiden aloilla. Niinpä olenkin siirtynyt heikomman puolelle ja tähdennän korkeakulttuurin merkitystä Suomen henkisenä selkärankana ja varsinaisena vastakulttuurina kaikkialla jumputtavaa poppia vastaan.
Uusien haasteidensakin Numminen kertoo suuntautuvan taidemusiikin puolelle.
– Kirjoitin tammikuussa libreton ja sävelsin yli tunnin mittaisen laulusarjan mezzosopraanolle, baritonille, sellolle ja pianolle, Verliebte Philosophen, filosofien Hannah Arendt ja Martin Heidegger 50 vuotta kestäneestä rakkaussuhteesta (1925–1975).
Työväenmusiikkiin Numminen suhtautuu sosiologisena ilmiönä.
– Työväenmusiikkia on nykyisin suomipop. Olen jo yli kymmenen vuoden ajan huomannut, että Valkeakoskella yleisö pitää eniten päivän iskelmistä ja rockista. Tämä on luonnollista, koska tilanne on erilainen kuin 40 vuotta sitten.
Koko M.A. Nummisen haastattelu on luettavissa Kansan Uutisten Viikkolehdestä 30.7.
uutiskirje 
