Jo Nesbø täräyttää kahdeksannessa Harry Hole -dekkarissa lukijalta ilmat pihalle. Peli on raakaa, mutta niin ovat pelaajatkin, kun eri puolilla Norjaa jäljitetään poikkeuksellisen julmaa sarjamurhaajaa. Juuri oikea haaste moniongelmaiselle Harry Holelle, joka on tosin ensin houkuteltava kotiin Hongkongin oopiumiluolista.
Panssarisydän on niin kovaa kerrontaa kuin romaanissa ylipäänsä voi olla. Sekin on totta, että jännitystä jännityksen vuoksi. Jossain on murhaaja, joka hukuttaa uhrit pirullisen kidutusvälineen avulla heidän omaan vereensä. Ja hänellä on syynsä.
Vaara väkivaltaisista ylilyönneistä on tässä kirjassa poikkeuksellisen suuri, mutta omalla sektorillaan Pohjolan taitavin rikoskirjailija välttää karikot. Eikä edes rimaa hipoen. Kamala tarina on alkuun päästyään pakko lukea loppuun. Mahtavia käänteitä, pirullisia yllätyksiä, mestarillisia harhautuksia.
Antaa tulla superlatiiveja. Nyt ne eivät ole liioittelua.
Nesbøllä on se maaginen ote, joka nostaa jonkun toisen käsissä suttuiseksi väkivaltamössöksi sortuvan aiheen korkealle pinnan yläpuolelle. Hänellä on myös päähenkilö, joka monen heikomman kirjoittajan käsissä olisi vain rasittava ja vastenmielinen. Näin kirjoitettuna Harry Hole on Pohjolan kiinnostavin poliisiromaanien sankari.
Alkukesällä Suomessa vieraillessaan Nesbø pohti, että aikanaan sarja tulee loppumaan Harry Holen kuolemaan. Näin onkin tällaiselle etsivähahmolle käytävä, muuten kirjailija menettää katu-uskottavuutensa.
Toivottavasti loppu ei kuitenkaan ole ihan lähellä, sillä sarja on parantunut koko ajan vanhetessaan. Toisaalta Nesbø tuntuu nyt olevan mahdottoman tilanteen edessä. Miten enää parantaa tämän 660-sivuisen mammutin jälkeen?
Jo Nesbø: Panssarisydän. Suomentanut Outi Menna. Johnny Kniga 2010.
uutiskirje 
