Työnantajien oman rintamansa tiivistäminen on saanut teollisuuden palkansaajat ryhtymään vastaiskuun. Kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK torppasi kolmisen vuotta sitten keskitetyt sopimukset, niin samalla se otti yliotteen sopimustoiminnasta. Yksi EK:n tarkoituskin oli tupoa haudatessaan lyödä kiilaa työntekijöiden yhteiseen rintamaan.
Tupoajan loppuminen vei myös palkansaajien keskusjärjestöiltä aseita. Aika vähäiseksi jää palkansaajien keskusjärjestöjen rooli silloin, kun kaikki sopimukset neuvotellaan liitto- ja alakohtaisesti. Viimeisen kolmen vuoden aikana ei pahemmin olekaan niin sanottuja tekstipuolen uudistuksia tehty.
Vaikka EK tolkuttaa paikallistason toiminnan merkitystä, niin se ei kuitenkaan ole ollut johdonmukainen omassa toiminnassaan. Tänä vuonnakin se on pyrkinyt hanakasti puuttumaan liittokohtaisiin sopimusneuvotteluihin ja jopa määräämään niiden sisällöstä. Palkka-ankkurin eli yhden prosentin korotuskaton asettaminen ja siihen liittynyt painostustoiminta ovat olleet tästä eniten julkisuutta saaneita yksityiskohtia.
Kuusi teollisuuden palkansaajien ammattiliittoa ovat nyt päättäneet yhteistoimintaansa tiivistämällä käydä vastaiskuun. Niiden mielestä kunkin alan työehtoneuvottelut eivät kuulu ulkopuolisille ja kaikkein vähiten EK:lle.
Mukana vastarintaa suunnittelemassa ovat SAK:sta Paperiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Rakennusliitto, Sähköliitto ja TEAM sekä STTK:sta Toimihenkilöunioni. Uudenlaisen kokoonpanon voi nähdä vähintäänkin näpäytyksenä keskusjärjestöjen ja ennen muuta SAK:n suuntaan.
Selkein viesti työnantajapuolelle uudesta noin 250 000 jäsentä kokoavasta liittoutumasta on, että vastapuolikin aikoo tiivistää rivejään ja tehostaa toimintaansa myös tulevilla sopimuskierroksilla.
uutiskirje 
