Kun tästä vanhasta ei ole mihinkään. Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja Ruurik Holm kertoi kolumnissaan Viikkolehdessä 11. syyskuuta, kuinka hän on palannut lomilta ja jatkaa nyt vasemmiston idean etsimistä. Hän julisti kirjoituksessaan, että vasemmiston on luovuttava ansiotyöfetissistään, jotta se voisi olla uskottava ympäristöasioissa ja palkkatyön kritiikissä. Ymmärsiköhän Ruurik itsekään, mitä mahtoi tuolla tarkoittaa?
Onko vasemmiston siis heitettävä palkkatyö romukoppaan? Verotettava palkkatyö on se mekanismi, jonka varaan nykyinen yhteiskuntamme ja toimeentulomme rakentuu. Vasemmiston on toimittava siinä yhteiskunnassa ja todellisuudessa, joka kulloisenakin hetkenä vallitsee. Yhteiskuntia voi ja pitää yrittää muuttaa, mutta se ei tapahdu ummistamalla silmiä todellisuudelta. Se tapahtuu todellisuuden pohjalta lähtevän yhteistoiminnan kautta.
Eivät palkkatyön puolustaminen ja palkkatyössä käyminen heikennä millään tavoin vasemmiston uskottavuutta ympäristöasioissa saati palkkatyön kritiikissä. Ympäristöstä huolehtimisen perusedellytyksenä on, että ensin huolehditaan ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, jotta heillä olisi mahdollisuus huolehtia ympäristöstä. Palkkatyön kritiikin perusedellytyksenä on ensikäden kokemus palkkatyöstä ja riittävä toimeentulo. Palkkatyön mekanismeja pystytään muuttamaan oikeudenmukaisempaan ja kestävämpään suuntaan vain olemalla järjestelmässä mukana, ei heittäytymällä sen ulkopuolelle.
Suurin syy vasemmiston uskottavuuden laskuun ei ole liian vähäinen vihreys tai liian suuri punaisuus, vaan se mitä puolue teki viimeksi, kun se oli hallituksessa. Tuon uskottavuuden puolue voi saada takaisin vain tekemällä työtä oman kannattajakuntansa eteen. Keskittymällä konkreettiseen tekemiseen ja ihmisten asioiden edistämiseen paikallistasolla, nyt kun siihen ei enää valtakunnallisella tasolla ole mahdollisuutta. Se vaatii toki pitkäjänteistä työtä ja palaamista vasemmistolaisuuden juurille.
Mielikuvapolitiikan jäljet ovat lyhyet. Yksilöllisyys ja yksilönvapaus ovat liberalistisen ajatusmaailman luomia harhoja, utopioita ja bluffia, joilla yhteisöllisyys ja kansanryhmien yhtenäisyys halutaan murtaa. Ihminen ja ihmisen etu määrittyvät aina suhteessa ympäröivään ihmisyhteisöön. Yhteisen edun ajaminen johtaa myös yksilön kannalta parhaaseen lopputulokseen, koska se poistaa yhteiskunnallisia jännitteitä ja esteitä yksilöiden toiminnalle. Yksilön edun ajamisesta voimme nyky-yhteiskuntaa havainnoimalla todeta, että se johtaa vain kurjistumiseen ja epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen.
Vasemmisto tarvitsee ajatushautomoa. Siitä ei ole epäilystäkään. Perustetaan siis think tank. Sellainen, joka ei rajoitu pelkästään pienen kirjaoppineen yliopisto- ja tutkijapiirin reunaraapusteluksi. Sellainen, johon kuuluu myös henkilöitä, joilla on kokemusta vasemmistolaisuudesta, työstä ja elämästä. Kaikki vasemmiston pelastamisesta kiinnostuneet, olkaa yhteydessä.
uutiskirje 
