Legendaarisen ankkapiirtäjä Carl Barksin myöhempien aikojen huipputyö on tarina Karhukoplan kavalat konnat, jossa Karhukopla yrittää tieteellisin menetelmin ryöstää Roope Ankan rahat.
Ilkka Remeksen uudesta trilleristä Shokkiaalto tulee jostain syystä mieleen Karhukopla. Remes on näköjään lopullisesti taantunut jännityskirjallisuuden huipulta tavallisten kuolevaisten joukkoon. Henkilöhahmot ja koko tarina on tavanomaistakin sarjakuvamaisempi. Etenkin entisten KGB-agenttien pahuus on amerikkalaisen 24- tv-sarjan konnien luokkaa.
Shokkiaallossa Remes lainaa siekailematta myös Roger Mooren aikojen James Bond -elokuvan Octopussy keskeistä juonta. Siinähän kiiluvasilmäinen neuvostokenraali yritti räjäyttää ydinlatauksen amerikkalaisessa tukikohdassa Länsi-Saksassa. Tarkoitus oli saada Eurooppa kääntämään selkänsä Yhdysvalloille.
Trilleristä Shokkiaalto tulee jostain syystä mieleen Karhukopla.
KGB:n ja Itä-Saksan ulkomaantiedustelun HVA:n viimeisistä vaiheista juontuu Shokkiaallon nykyajassa etenevä tarina, jossa venäläinen toimittaja murhataan Helsingissä ja menneisyyden haamut alkavat kummitella yhdelle sun toiselle. Eikä vähiten puolustusvaliokunnassa istuvalle kansanedustaja Kirsti Laaksoselle, joka on tehnyt tuttavuutta molempien kanssa.
Kiinnostavampi juonilanka sivuaa Olkiluotoon valmistuvaa uutta ydinvoimalaa. Siinä välähtää Remeksen vanha laatu, kun hän kysyy, mistä polttoaine suomalaista talouskasvua vauhdittamaan. No, Arevalta Nigerin kaivoskaupunki Arlitista, jonka täytyy olla maanpäällinen helvetti. Yksi monista. ”Arlitin kaivos toimi paikallisten ihmisten terveyden kustannuksella ja tuotti energian raaka-ainetta kansoille pohjoisessa.”
Terrorihanke Olkiluotoon meneekin sitten taas ankka-osastolle.
Ilkka Remes pitää kirjassaan hirmuista vauhtia ja osaa pitää mielenkiinnon yllä. Jännityksen rakentajaksi hänestä on enää paikoitellen. Tilalle on tullut tahatonta komiikkaa. Valitettavasti.
Ilkka Remes: Shokkiaalto. WSOY 2010.416 sivua.
uutiskirje 
