Laura Lähteenmäen Aleksandra Suuri on järisyttävän suuri, pieni kertomus. Vaikka kyseessä on nuorten kirja tekee sen lukeminen oikein hyvää myös vanhemmille.
Aleksandra on saanut nimensä Aleksanteri Suuren mukaan ja isä onkin huomattavasti enemmän kiinnostunut Aleksanterista kuin tyttärestään. Äitipuolikin kaipaa enemmän omaa pientä palleroa, kuin jo teini-ikään ehtinyttä Aleksandraa. Biologinen äiti luo uraansa Englannissa ja tuntuu olevan kiinnostunut tyttärestään hyvin säännöllisin väliajoin, ja ne väliajat ovat pitkiä.
Vauvan puutteesta perheeseen tuleekin vaihto-oppilaspoika Tim. Aluksi Aleksandra tulee hyvin toimeen Timin kanssa, mutta pian tilanne alkaa muuttua. Tim muuttuu tärkeäksi niin Aleksandran perheelle kuin ystävillekin ja vähitellen tyttö haipuu näkymättömiin, tosin kun tarvitaan syyllistä johonkin niin siihen Aleksandra kyllä kelpaa edelleen oivallisesti.
Lopulta vaikuttaa siltä, että äiti löytää oman paikkansa aikuisena ja alkaa järjestellä tyttärensä asioita kuntoon. Lukija haluaisi valaa kaiken uskonsa juuri tuohon äitiin, mutta lopulta niskaan kaatuu vielä viimeinen sammiollinen jäätävää vettä.
Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että lukija joutuu pohtimaan yhä uudelleen mikä johtuu Aleksandrasta ja on hänen omaa syytään ja mikä taas ulkopuolisten syytä. Loppua lähestyttäessä lukija on lähestulkoon valmis nousemaan barrikadille puolustamaan aina vain pienemmäksi kutistuvaa Aleksandraa.
Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri. WSOY 2010. 180 sivua.
uutiskirje 
