Frances Hodgson Burnettin 1909 ilmestyneestä klassikosta Pikku prinsessa on jälleen otettu uusi painos.
Pikku prinsessa on kertomus satumaisen rikkaasta ja hyväsydämisestä pikkutytöstä, Saara Crewestä, joka lähtee sisäoppilaitokseen opiskelemaan. Yllättäen hänen isänsä kuolee ja lapsi jää vaille taloudellista turvaa. Tyttökoulun johtajatar ei voi sietää asian saamaa käännettä ja niinpä Saara saa muuttaa kylmälle vintille ja ruveta palvelijaksi.
Hyväsydämisyys tietenkin palkitaan ja lopulta väärinymmärrykset ratkaistaan ja Saara saa uuden kodin isänsä entisen liikekumppanin luota.
Pikku prinsessa on hellyttävä ja lämminhenkinen kertomus, jossa on hieno tunnelma. Ihan samaan ei yllä Hilary McKayn kirja Pikku prinsessan ystävät. Teos on jatkoa Burnettin tarinalle. Aivan kuten usein käy, ei toinen kirjailija millään tavoita sitä alkuperäistä ajatusta tai henkeä. Oman varjonsa toki luo välissä kuluneet sata vuotta, koko maailma on muuttunut.
McKayn teoksessa Saara on lähtenyt tyttökoulusta ja kirjassa seurataan kouluun vielä jääneiden elämää. Aina välillä, hetkittäin, McKay tavoittaa sen alkuperäisen tunnelman rippeet, mutta eteenpäin runnova teksti ei kunnioita sitä unenomaisuutta, joka alkuperäisessä tarinassa on niin voimakkaasti läsnä.
Epäilemättä Pikku prinsessan ystävät toimisi itsenäisenä teoksena, jos siihen ei asettaisi minkäänlaisia odotuksia. Teoksen paikka Pikku prinsessa -kirjan jatkajana on kuitenkin tarkkaan pedattu saatesanoissa.
Saara Crewen Pikku prinsessa -kirjan jälkeisestä elämästä saa kuitenkin edelleen eniten irti oman mielikuvituksen turvin.
Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa. WSOY 2010. 223 sivua. Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät. Suomentanut: Saara Pääkkönen. WSOY 2010. 275 sivua.
uutiskirje 
