Alatyylin sanonnat kuuluvat yleensä kielten luovimpaan ja rikkaimpaan ainekseen. Ennen vanhaan tämä törkyinen aluskasvillisuus jätettiin sanakirjoissa häveliäästi perkaamatta, mutta viime vuosikymmeninä on rumien sanojen opiskelija päässyt alkuun aivan yleissanakirjojenkin avulla.
Yleissanakirja ei silti voi korvata kunnon erikoissanakirjaa. Tämän ammottavan aukon täyttää nyt englannin kielen osalta Fucktionary.
Aihepiiristään huolimatta se ei ole mikään vitsikirja, vaan aivan vakavasti otettava sanakirja, jonka tekijät työskentelevät Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen opettajina.
Joskus tv:tä katsoessa voisi kuvitella, että muuta sidesanaa, välimerkkiä ja huutomerkkiä ei anglosaksisessa maailmassa tunnetakaan kuin fuck. Mutta ei asia ihan niin ole. Toki fuck erilaisine johdannaisineen ja sanontoineen vie Fucktionarysta 14 sivua, mutta vielä jää yli 500 sivua tilaa muulle sanarieskalle.
Fucktionaryyn on koottu kirosanojen lisäksi huumeisiin, rasismiin, seksiin sekä ruumiinosiin ja -toimintoihin liittyviä ilmauksia. Mukana on monen alakulttuurin sanastoa. Britti- ja amerikanenglannin lisäksi ei kielialueen muitakaan osia ole unohdettu.
Sanoista annetaan aina ensin neutraali suomen yleiskielen vastine ja sen jälkeen tyylillisesti lähempänä olevia käännöksiä.
Kenelle tällainen kielen kaatopaikka on tarkoitettu? Kaikille niille, jotka kilvoittelevat paremmiksi ihmisiksi seuraamalla englanninkielisiä elokuvia, tv-sarjoja, internetiä tai lukemalla englanninkielistä kauno- ja vähemmän kaunoa kirjallisuutta. Useiden sanontojen kohdalla on Fucktionaryssa näistä poimittuja esimerkkejä.
Alatyyli ja slangi ovat kekseliästä, oivaltavaa ja nopeasti muuttuvaa. Fucktionaryn avulla ei sormi jää suuhun vaativissakaan keskusteluissa, vielä vähemmän vaatimattomissa.
Kirjaa voi selailla myös ”for the fuck of it” eli ihan huvikseen.
Fucktionary. Englannin kielletyt sanat. Kate Moore ja Tiina Tuominen. Gummerus 2010. 546 sivua.
uutiskirje 