Politiikassa ei ole pikavoittoja

Aulis Ruuth pitää itseään ja ikätovereitaan etuoikeutettuina.

– Me olemme omin silmin nähneet Suomen kehityksen ja vaurastumisen. Olemme olleet siihen vaikuttamassa ja omalta osaltamme tehneet työtä sen eteen. Samalla olemme itsekin päässeet paremman elämän syrjään kiinni. Oikeastaan tämä koskee niin 1940- kuin 1950-luvullakin syntyneitä.

Kylmän ja syrjäisen maailman kolkan kehittymistä niin suurella osalle väestöä kelvolliseksi paikaksi elää voi Ruuthin mielestä pitää maailmanlaajuisestikin aivan huikeana juttuna.

– Ja ennen kaikkea: Se on ollut työväenliikkeen näyttö.

Aatteellisuus hiipumassa

Yhteistyön ja vastuunkannon linja on kokeneen järjestömiehen viesti myös vasemmistoliikkeen toimintaan mukaan tulevalle nuoremmalle väelle.

Aulis Ruuth ei kiellä huolestuneisuuttaan omassa liikkeessään meneillään olevasta kehityksestä.

– Selvä ideologinen perusta on hämärtynyt, sanoo aatteellisuuden sisällön hiipumista havainnoinut Ruuth.

– En haluaisi asioiden menevän siihen suuntaan, että marxilaisuutta ei enää näy Vasemmistoliiton työn ideologisena perustava. Se aate on maailmalla moniaalla edelleen hyvissä kantimissa. Miksi niin ei olisi myös Suomessa?

Köyhyyttä rikkauden keskellä

Kuntien huonosta taloustilanteesta on alkanut tulla pysyvän leiman saanut huolenaihe.

Aulis Ruuthin mieltä vaivaa tässä ristiriitaisuus, johon hän sanoo kaipaavansa selitystä.

Suomi on monilla mittareilla mitattuna maailman vauraimpia maita. Se kuuluu edelleen 15 rikkaimman maan joukkoon.

– Mistä johtuu se, että kunnat näin rikkaassa maassa painivat niin vakavien, jopa kuolemanvakavien talousongelmien kanssa? Miksi varallisuus on meillä jaettu tavalla, joka ei kuntien taloutta auta?

Syy tilanteeseen löytyy tietenkin poliittisista linjauksista, joiden mukaan maata johdetaan. Ruuth löytää kehityksestä paljon piirteitä, jotka eivät ole olleet lähtökohtana rakennettaessa Suomesta hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Hyvinvointiyhteiskunta rapistuu, jos luovutaan periaatteesta, jonka mukaan vastuu lähes kaikkien palvelujen järjestämisestä on kunnilla. On selvää, että kuntien talousongelmien muuttuminen luonteeltaan pysyväksi ilmiöksi ei ole palvelurakenteelle missään nimessä hyväksi.

Rahapulan jatkuminen kunnissa vuodesta toiseen johtaa väistämättä palvelujen laadun heikkenemiseen.

Tilanteen vakavuutta kuvaa Ruuthin näkemys, jonka mukaan kuntapalvelujen huononeminen voi esimerkiksi eläkeläisille olla paljon pahempi asia kuin taitettu indeksi. Hänen mielestään viime aikojen poliittisen keskustelun älyttömyyksiin kuuluu se, että ”väännettiin yhden indeksin kanssa monta vuotta, eikä huomattu minkälaisen uhkan talousvaikeudet muodostavat julkisille palveluilla”.

Nirhaisupolitiikkaa

Aulis Ruuth kiinnittää huomiota vielä tapaan, jolla palvelujen rapistumista tapahtuu. Nirhaistaan vähän sieltä, vähän tuolta. Pikku hiljaa leikataan peruskoulussa tuntikehystä, pikku hiljaa jätetään normeja vanhuspalveluissa täyttämättä.

Ruuth käyttää vielä jos-sanaa. Hän tekee niin, koska erot kuntien välillä ovat isoja. Myönteisiäkin esimerkkejä löytyy.

– Suomessa on kuntia, joissa on esimerkiksi aivan hyvin toimivat terveyskeskukset, mutta vieressä saattaa olla kunta, jonka terveyskeskuksen toimintaa ei saada millään konstilla edes kohtuulliselle tasolle.

– Ilmeisesti peruskoulutuksessa on sittenkin pidetty muita paremmin kiinni palvelujen laadusta ja yhdenvertaisuudesta, vaikka sisältyihän viimeisimpään PISA-tutkimukseen siinäkin huolestuttavia viestejä.

Aulis Ruuth listaa ongelmiin vielä väestörakenteen muutoksen matkassa kaikkien kuntien vanhuspalveluille tulleet haasteet, mutta korostaa, ettei halua olla mikään toivottomuuden lietsoja.

– Kaikesta huolimatta ei tilanne Suomessa suinkaan ole mikään toivoton. Sellaista mielialaa ei missään nimessä saa päästää valloilleen.

Huomio laatuun

Yksi syyllinen kuntien pahoinvoinnin pinttymiseen on valtiovalta, joka on lisännyt niiden velvoitteita. Kuntien menoista jo noin 80 prosenttia menee valtion määräämien pakollisten tehtävien hoitoon.

Tämä on tosiasia, joka kunnissa toimivien vasemmistoliittolaistenkin luottamushenkilöiden on otettava huomioon omissa tavoitteissaan.

– On mietittävä mitä halutaan ja mitä ajetaan.

– Itse ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä ei pitäisi lähteä kasvattamaan. Pitäisi keskittyä tiettyjen olemassa olevien palvelujen laadun vaalimiseen ja parantamiseen.

Koulutus ja perusterveydenhuolto ottavat näin ajattelevan Ruuthin listalla ykkössijat.

Vaatiminen ei riitä

Valintatilanteessa – veron korotus vai palvelujen leikkaukset – ovat Vasemmistoliiton edustajat yleensä ensin mainitun kannalla. Tilanne on haastava kaikille.

– Jos kunnan talouden selkärangan pelastamiseksi ei nosteta veroja, on keskusteltava mistä hyvästä luovutaan. Tässä tilanteessa silloin ollaan.

Tämä on yksi asia, josta Aulis Ruuth toivoo Vasemmistoliiton sisällä enemmän keskustelua. Se kuuluu siihen vastuulliseen politiikkaan, jota Vasemmistoliiton Ruuthin mielestä pitää harjoittaa.

– Kun olemme esittämässä lisää palveluja ja etuuksia, on meidän myös pystyttävä hahmottamaan miten ne kustannetaan.

– Minä en voi olla mukana sellaisessa politiikassa, jossa heitellään vaan vaatimuksia ja jätetään muu realismi taka-alalle.

Taipumusta tällaiseen politiikan tekoon on osunut Ruuthin silmiin. Siksi hän haluaa, että puolueessa satsataan vakavasti tietämyksen nostamiseen ja jakamiseen talous- ja veroasioissa. Puoluekokouksen jälkeen käydyssä keskustelussa on merkkejä, jotka ovat entisestään vakuuttaneet Ruuthin tällaiseen ryhtymisen tarpeellisuudesta.

Sisällyksetöntä aatemössöä

Aulis Ruuth näkee vasemmistolaisessakin liikkeessä piirteitä, joiden olemassaolo kummastuttaa liikkeen 1960–70-luvun nuorta.

Tämä kummajainen liittyy hänestä ideologisen perustan ja aatteellisuuden hämärtymineen. Osittain sisällyksettömäksi jäänyt punavihreä aatemössö kantaa muassaan individualismin ja yksilön korostamisen lisääntymistä myös vasemmistossa.

– Me kyllä puhumme yhteisöllisyyden merkityksestä, mutta meiltä jää huomaamatta mitä meidän omassakin porukassamme on tapahtunut, sanoo Ruuth.

– Myös vasemmistolaiset ihmiset ajattelevat tänään yhä useammin minän kautta. Olen myös törmännyt valitettavan usein siihen, että puoluetoverin toimintaa leimaa pitkäjänteisyyden puuttuminen.

– Näin ei saisi olla, koska politiikassa ei jaeta pikavoittoja. Jos halutaan edistää tärkeitä asioita, vaaditaan kärsivällisyyttä. Useimmat asiat ovat lainsäädännöllisiä kysymyksiä, eikä niihin vaikuttaminen onnistu torikokouksilla. Se vaatii puurtamista ja omat tekijänsä.

60 vuotta sunnuntaina täyttävä Aulis Ruuth sanoo kahvipannun olevan kuumana tänään perjantaina 14.1. klo 14–17 Kirjan juhlasalissa (Kirjatyöntekijänkatu 10 B, Helsinki). Ei puheita eikä lahjoja.
Lahjojen sijaan Aulis Ruuthia voi onnitella pienellä suorituksella Lasten Tuki ry:n tilille 508704-20006830, viestiksi ”Aukka 60v”. Lahjoituksilla tuetaan Sammalniemen leirikeskuksen lapsi- ja nuorisotoimintaa.