Nick Hornby on ehtinyt kirjoittaa sitten Uskollisen äänentoiston kirjan jos toisenkin, ihan kelpo opuksia toki, mutta nyt ilmestynyt Juliet riisuttuna taitaa olla parasta mitä häneltä Uskollisen äänentoiston jälkeen on ilmestynyt. Itse asiassa se on parempi. Juliet riisuttuna on kypsä teos, jossa elämänkokemuksella ja -tietämyksellä tarkistellaan aikuisuutta, tai sitä mitä aikuisuudeksi kutsutaan.
Hornby on luonut kirjaansa varten myyttisen muusikon Tucker Crowen. Lukijan täytyy aina toisinaan nipistää itseään muistamaan, että kyseessä todellakin on keksitty henkilö.
Pääasiallisesti tarinassa ovat Duncan ja Annie, viisitoista vuotta yhdessä ollut pariskunta. Heidän suhteeseensa on kuulunut alusta asti kolmaskin osapuoli, Tucker Crowe. Duncanin fanittaa Tucker Crowea siinä määrin, että se värittää parisuhteen jokseenkin vinoutuneeksi.
Juliet riisuttuna tarjoaa herkullista ihmissuhdedraamaa maustettuna hainsilmällä.
Mitäpä siis tapahtuu, kun Annie uskaltaa kirjoittaa arvostelun Crowen levystä fanipalstalle. Eikä edes kovin mairittelevaa arvostelua?
Juliet riisuttuna tarjoaa herkullista ihmissuhdedraamaa maustettuna hainsilmällä ja puolihuolimattomasti heiteltyjä totuuksia elämästä. Tarkkanäköiset havainnot musiikista, parisuhteesta ja vääjäämättömästä vuosien kulumisesta tekevät teoksesta herkullisen ja mukanaan vievän kokonaisuuden. Juliet riisuttuna antaa lukijalleen oikeuden kokea tunteita laidasta laitaan, samalla se pistää miettimään omaa suhdettaan niin itseensä kuin ihailemiinsa asioihinkin.
Nick Hornby: Juliet riisuttuna. Suomentanut: J.Pekka Mäkelä. 357 sivua. WSOY 2011.
uutiskirje 
