Vaikeasti työllistettävät pois työmarkkinakilpailun uhrin asemasta haluava Kari Ilmonen on jäsen STM:n, työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton työryhmässä, joka etsii uusia keinoja pitkäaikaisesti työttömien, vaikeasti työllistyvien ja syrjäytymisuhan alla olevien henkilöiden sekä vammaisten henkilöiden työelämään osallistumiseen sekä hyvinvoinnin edistämiseen.
Tarkoituksena on myös lisätä yhteiskunnallista osallisuutta ja selvittää, miten kunnan ja valtion viranomaiset voisivat yhteistyössä vähentää syrjäytymisriskejä.
Työelämän ulkopuolella on tällä hetkellä Suomessa noin 150 000 ihmistä. Ilmosen mukaan on korkea aika kehittää keinoja, joilla voidaan tukea tätä ryhmää siirtymään tai palaamaan työelämään.
Toivoa ja motivointia ei pidä yllä se, jos tiedossa on, että pallottelu vaan jatkuu.
Tehtävä ei ole ongelmaton jo siksi, että vaikeasti työllistyvät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Tehtävä edellyttääkin erilaisten palvelu- ja kuntoutustoimenpiteiden yhteensovittamista. Toisaalta on lähdettävä siitä, että yksilökohtainen, elämäntilanteiden pohjalta suunniteltu aukoton palveluketju antaa parhaita tuloksia kuntouttamiseen ja yksilön oikea-aikaiseen tukemiseen.
Kuntouttaminen ja työllistämisen tehostaminen edellyttävät näin työ- ja elinkeinohallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä ja lainsäädäntöä.
Pysyvä syrjäytyminen
uhkaa liian monia
Työllisyyden hoito on nousemassa eduskuntavaalien ja tulevien hallitusneuvotteluiden yhdeksi keskeisistä kysymyksistä.
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen mukaan nyt on otollinen ajankohta nostaa vaikeasti työllistyvien asema yhteiskunnalliseen keskusteluun. Asia oli tiistaina esillä Kuntaliiton asiantuntijaseminaarissa.
– Vaikeasti työllistyvien asemaan on saatava muutos, vaati Kietäväinen.
– Jos jatkamme nykyisin keinoin, menetetään työelämän ulkopuolella nyt olevasta joukosta aivan liian monia pysyvästi syrjäytyneinä. Se on inhimillinen ja taloudellinen menetys maassa, jossa työvoimasta tulee olemaan kasvava pula.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Erja Lindbergin mukaan hyviä toimenpiteitä on olemassa, mutta kokonaisuus on hukassa. Järjestelmä on hänestä ongelmakeskeinen. Tutkitaan työllistymisen esteitä ja ihmisten vikoja, kun pitäisi enemmän miettiä mitä mahdollisuuksia ja mitä osaamista vaikeasti työllistyvillä on.
Työ ja oikeus
osallistua työhön
Kari Ilmosen mukaan vaikeasti työllistyvien tilanteen parantamiseen pyrittäessä on lähtökohdaksi otettava se, että on työ ja siihen osallistumisen oikeus.
– Nähdäänkö yhteiskunnassamme niin, että jokainen sen jäsen voi omilla kyvyillään tulla sen toimintaan, tuoda jotain yhteiseen? Vai onko niin, että osa pysyy jatkossakin marginaalissa?
Ratkaisu tähän on poliittinen, nimenomaan poliittinen. Siksi Ilmonen toivoo, että vaikeasti työllistyvien asia on hallitusneuvottelujen asialistalla.
– Tarvitaan poliittinen näkemys siitä, että tämän yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan kaikkia. Tarvitaan selkeä hallitusohjelman kirjaus siitä, että vaikeasti työllistyvien asemaa parannetaan.
Muutakin kuin
työmarkkinatuottavuutta
Ilmosen mielestä kysymystä on mietittävä myös työn tuottavuuden mittaamisen näkökulmasta. Tällöin on huomioitava se, että työ voi olla hyvin monenlaista.
– Voi olla toiminnallisesti tuottavaa työtä, eli tuotetaan tuote markkinoille ja saadaan siitä korvaus, mutta on nähtävä myös muunlainen tuotto. Tuottoa syntyy myös, kun ihmiset saadaan osallistettua erilaisiin toimintoihin.
– Yhteisöllistä tuottoa syntyy, kun pystytään luomaan ihmisten elämän kokonaisuuden parempaa hallintaa, joka näkyy ihmisten hyvinvoinnin parantumisena ja palvelujärjestelmän kustannusten laskuna. Työn tuottavuus on siis muutakin kuin puhdasta työmarkkinatuottavuutta.
Ilmonen pitää meneillään oleva pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelmaa hyvänä esimerkkinä tarkoittamastaan. Ohjelman kohderyhmänä ovat ihmiset, joilla on monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Ensimmäisen ohjelman toteutumisesta saadut selvitykset kertovat, että asumiseen vaikuttaneilla toimenpiteillä on ollut Ilmosen tarkoittamaa muuta tuottoa ja vähennetty myös tiettyjä kunnalle koituneita kustannuksia.
– Sama on mahdollista vaikeasti työllistyvien kohdalla.
Kaikin puolin
järkevää toimintaa
Kuntaliiton Kietäväinen korosta aktivointisuunnitelmien ja -toimenpiteiden laadun tärkeyttä.
– Toivoa ja motivointia ei pidä yllä se, jos tiedossa on, että pallottelu vaan jatkuu.
Kietäväinen korostaa, että näillä vaikeasti työllistettävinä pidettävillä on annettavaa yhteiskunnalle, siksi heitä ei saisi pitää vain hyysättävinä, pelkkänä kustannuseränä yhteiskunnalle
Hänestä on väärin nähdä vaikeasti työllistyvien aktivointi vain kustannuksena. Silloin jäävät sillä aikaan saatavat tulokset huomiotta.
– Kun toimenpiteet saadaan vaikuttavammiksi ja niiden kohteena olevien ihmisten elämänhallinta paremmaksi on selvää, että tulos on myös kokonaistaloudellisesti parempi. Saadaan kansantaloudelle selkeitä säästöjä.
Vaikeasti työllistettävien aseman parantamisessa on Kietäväisen mukaan kyse inhimillisesti järkevästä tavasta toimia, mutta se on myös järkevää julkisen vallan varojen käyttöä.
uutiskirje 
