– 20–34-vuotiaista 14,7 prosentilla, lähes sadallatuhannella ihmisellä on vain peruskoulututkinto. Osuus on pienentynyt, mutta se on yhä liian iso. Tälle ryhmälle kasautuu suurin osa ongelmista, toteaa helsinkiläinen ehdokas ja Helsingin nuorisolautakunnan jäsen Riku Ahola.
– On laskettu, että jokainen syrjäytetty nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Kyllä siihen kannattaa panostaa, ettei yksikään putoa kärryiltä, säestää toinen helsinkiläisehdokas, nuorisotyön suunnittelija Kirsi Pihlaja.
Syrjäytettyjä nuoria syyllistetään yhteiskunnallisessa keskustelussa työhaluttomuudesta, mutta samaa leimaa isketään myös opiskeleviin nuoriin.
”Hallitus on tarjonnut vain keppiä, porkkana on unohdettu.”
– Puhutaan pitkistä opintoajoista ja siitä, pitäisikö yli viisi vuotta opiskelleille enää maksaa opintotukea. Syyllistäjät eivät ole pohtineet sitä, että moni tekee jo opintojen ohella töitä esimerkiksi saadakseen maksettua pääkaupunkiseudun kalliit vuokrat, sanoo Ahola.
Opiskeluajan työnteosta voi olla hyötyä myöhemmän työuran kannalta. Toisaalta vakituisia työpaikkoja, joihin nuoria halutaan patistaa, ei ole riittävästi tarjolla, Ahola jatkaa.
– Työurien pidentäminen tapahtuu parhaiten parantamalla työssä jaksamista ja työhyvinvointia sekä lyhentämällä työaikaa. Jos halutaan pidentää työuria alkupäästä, pitää puhua nuorisotyöttömyyden hoitamisesta, ei opiskeluaikojen kiristämisestä entuudestaan, sanoo Varsinais-Suomen vaalipiirissä ehdolla oleva opiskelija, valtiotieteiden kandidaatti Li Andersson.
Hän muistuttaa, että jo opiskeluajan rajoittaminen viiteen vuoteen on tutkitusti johtanut opiskelijoiden stressin ja pahoinvoinnin lisääntymiseen.
Velttoa ja laiskaa
– Sukupolvi toisensa jälkeen on leimannut nuorison milloin veltoksi, milloin laiskaksi, milloin pullamössösakiksi. Tällä hetkellä opiskeleva nuoriso leimataan akateemisiksi vätyksiksi, sanoo Lapin vaalipiiristä eduskuntaan pyrkivä ylioppilas ja matkailualan työntekijä Juha-Petteri Pasma.
Leimaaminen ei ole jäänyt pelkäksi puheeksi, vaan se on johtanut konkreettisiin poliittisiin päätöksiin. Tuoreena esimerkkinä Pasma mainitsee ”Lex Soininvaaran”, jonka mukaan peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta kieltäytyneen toimeentulotukea voidaan alentaa 20 prosentilla. Vasemmisto pelkää tämän heikentävän entisestään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilannetta.
– Hallitus on tarjonnut vain keppiä, porkkana on unohdettu, Pasma syyttää.
Työharjoittelu on Kirsi Pihlajan mukaan opiskelijoille tärkeä väylä oman alan töihin. Joka jää ilman työkokemusta, valmistuu helposti kortistoon ja joutuu menemään työllistämistuella mihin tahansa hänelle osoitettavaan työhön, Pihlaja varoittaa.
Hän ja muut ehdokkaat muistuttavat kuitenkin, että työharjoitteluun liittyy tällä hetkellä nuorten työvoiman räikeää hyväksikäyttöä.
– Tunturikeskuksessa työskennellessäni olen todennut, että oppilaitosten työharjoittelijoilla korvataan palkattua työvoimaa. Työharjoittelijoiden käyttämisen valvontaa on lisättävä ja sääntöjä selkeytettävä, vaatii Pasma.
Andersson muistuttaa Ylen MOT-ohjelman laskelmasta, jonka mukaan vuonna 2008 reilut 320 000 ihmistä, noin 13 prosenttia työvoimasta, teki ilmaista työharjoittelua.
– Oppilaitostenkin on otettava vastuuta asiasta. Harjoittelun tulee olla lähtökohtaisesti oppimiskokemus. Jos siinä joutuu tekemään työtä samalla tavoin muiden työntekijöiden kanssa, siitä on maksettava kunnollista palkkaa, Andersson linjaa.
Uhkailua ja mielivaltaa
Ehdokkaat ovat huolissaan myös siitä, miten nuoria palkataan lyhyisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin.
– Työsuhteita ketjutetaan ja katkaistaan mielivaltaisesti, sanoo Pasma.
– Kuinka nuori voi sitoutua kunnolla työnantajaansa, jos toimii esimerkiksi vuokratyöläisenä, jolla ei ole samoja työehtoja ja oikeuksia kuin vakituisella työntekijällä? ihmettelee Ahola.
Pihlajalla on omiakin kokemuksia ei-vakituisen työntekijän asemasta kaupan alalla:
– Uhkailtiin, että jos en ole hiljaa palkattomiin taukoihin liittyvästä asiasta, en saa enää työvuoroja.
Andersson korostaa, että vaikka monet nuoret haluavat pysyvän työsuhteen tuomaa turvaa ja ennakoitavuutta, työmarkkinoiden muutos on ainakin osittain tullut jäädäkseen.
– Siksi on keskityttävä myös nykyisten työsuhteiden huonon laadun parantamiseen esimerkiksi minimituntipalkan ja takuupalkan tyyppisillä vaatimuksilla. Perustulon kautta pystytään turvaamaan ihmisten toimeentulo eri tilanteissa ja lisäämään ihmisten itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä, Andersson esittää.