Kirjailija Claes Andersson ja luvassa ollut kulttuuripoliittinen keskustelu veti Hertan täyteen väkeä. Joukossa oli myös suuri osa Vasemmistoliiton pirkanmaalaisia ehdokkaita, jotka illan aikana saivat esittää omat näkemyksensä siitä, mitä eduskunnassa pitäisi tehdä kulttuuripolitiikan saralla.
Andersson korosti omassa puheenvuorossaan sitä, että juuri nyt pitäisi kulttuuriin panostaa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
– Syitä on monia. Yksi niistä on se, että tavaratuotanto, joka syö maapallon resursseja, on tullut tiensä päähän. Nyt pitää panostaa ei-materiaaliseen tuotantoon, johon kuuluu kulttuuri, taide, kommunikaatio.
Kirjasto on suomalaisten tärkein kulttuurilaitos.
Kulttuurin rahoituspohja on laajennettava
Andersson muistutti, että rahaa liikkuu kulttuurissa ja viestinnässä kolme kertaa enemmän kuin autoteollisuudessa USA:ssa. Kyse on siis valtavasta alasta ja valtavista mahdollisuuksista, minkä vuoksi nykyinen yhden ministeriön laatima kulttuuribudjetti on Anderssonin mielestä aivan mitättömän pieni.
– Kulttuurihan koskee koko yhteiskuntaa. Siksi kulttuurin rahoituspohjaa pitäisi laajentaa niin, että kaikki ministeriöt omalta osaltaan olisivat tekemässä kulttuuribudjettia.
Näin voitaisiin Anderssonin mukaan moninkertaistaa voimavarat ja mahdollistaa se, että yhä useammalle ihmiselle olisi mahdollista itsensä toteuttaminen jollakin taiteen tai kulttuurin saralla.
– Pitäisi ymmärtää kulttuurin valtava merkitys tulevaisuudelle, lapsille ja nuorille, Andersson totesi.
Kirjastojen puolesta
Ehdokkaat puolustivat kiihkeästi muun muassa kirjastolaitosta.
Ikaalislainen Erkki Moisio piti kirjastopalvelujen kehittämistä ykkösasiana. Kokoelmien laajuus ja uutuuskirjojen saaminen nopeasti luettavaksi ovat hänen mielestään tärkeitä, kuten myös riittävän kirjastohenkilökunnan turvaaminen, jotta aukioloajat vastaisivat myös vuorotyöntekijöiden tarpeita.
Andersson muistutti, että kirjastot täyttyvät aina kuin on huonot ajat ja työttömyyttä.
– Voidaan kysyä, miten paljon kirjastolaitos on vaikuttanut siihen, että suomalaiset elävät tänä päivänä noin 20 prosenttia pitempään kuin vielä 50 vuotta sitten, hän totesi ja nimesi kirjaston suomalaisten tärkeimmäksi kulttuurilaitokseksi.
Tekijänoikeus uudistettava
Ylöjärveläinen Anssi Repo, joka työskentelee tv-ohjaajana Yleisradiossa, nosti kulttuuripolitiikan kärkeen juuri Yleisradion toimintaedellytykset. Hän puolusti lupamaksulinjaa toiminnan rahoituksessa ja toivoi, että hallintoneuvosto ottaisi voimakkaamman vastuun siitä, miten Yleisradiota johdetaan ja mitä siellä tehdään.
Nykysysteemistä, jossa ammattihallitus etenee normaalin yritysetiikan mukaan, ei Revon mukaan seuraa hyvää.
Tamperelainen Jarmo Puskala piti tärkeänä tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista digitaalisen ajan vaatimusten mukaiseksi.
Toinen Puskalan vaatimus koski omaehtoisen kulttuuriharrastuksen tukemista.
– Nyt esimerkiksi elokuvien tekeminen on jumissa. Sitä ei tue oikein kukaan, kun vanhat elokuvakerhotkin ovat hävinneet ja Elokuvasäätiö ei tue harrastajaelokuvia.
Rahasto aloitteleville taiteentekijöille
Akaalainen Niina Koivuniemi vaati tukirahoja taiteentekijöille niin, että heilläkin olisi palkka, jolla elää.
– Nälkä ei luo taidetta ja markkinat hoitavat vain menestyvät taiteilijat, aloitti oman puheenvuoronsa kansanedustaja Minna Sirnö.
Hän muistutti Vasemmistoliiton ajamasta 750 euron perusturvasta. Jos se toteutuu, se koskee myös taiteilijoita itsensä työllistäjinä, jotka nyt ovat täysin perusturvan ulkopuolella.
Sirnö vaati lisää verovaroja taiteeseen, koska ”taide syntyy vain riskien ottamisen kautta”.
– Apurahajärjestelmä suosii ansioituneita taiteilijoita, uudet harvoin pääsevät apurahoille. Meillä pitäisikin olla rahasto, joka suosii nuoria nousevia tähtiä.
Lopuksi Sirnö muistutti kulttuurin itseisarvosta ja kertoi suunnittelevansa kulttuurin ja taiteen tuottamattomuusohjelmaa.
– Kulttuuri ja taide saavat vain liikuttaa meitä ja olla tuottamatta lisäarvoa, euroja.
uutiskirje 
