Oikeustieteilijä Joel Bakanin Yhtiö-kirjan perusviesti on yksinkertainen ja tehokas: nykymuotoisilla osakeyhtiöillä ei ole mitään muuta päämäärää kuin mahdollisimman suuren voiton tuottaminen. Näin määrää jopa laki, niin Bakanin kotimaassa Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.
Psykologin haastatteluun tukeutuen Bakan rinnastaa yhtiön psykopaattiseen ihmisyksilöön: kumpikin pyrkii manipuloimaan kaikkea ja asettaa toiset vaaraan ajaessaan häikäilemättä vain omia tavoitteitaan eikä tunne empatiaa tai vastuuta ympäristöstään.
Bakan ei syytä yritysjohtajia. Hänen mukaansa he ovat yleensä kunnon kansalaisia, perheenjäseniä ja naapureita. Vika on yhtiöiden perimmäisessä olemuksessa.
Kustan-nusten ulkoistaminen on keskeinen voitontavoittelun mekanismi.
Kirjan vaikuttavuus perustuu lukuisiin tositarinoihin yhtiöiden toiminnasta sekä haastatteluihin. Kansalaisaktiivien ja Noam Chomskyn kaltaisten yhtiövallan kriitikoiden lisäksi ääneen pääsevät useat yritysmaailman toimijat sekä itse Milton Friedman, uusliberalismin isänä pidetty ekonomisti. Kirjan pohjalta on tehty myös dokumenttielokuva The Corporation (www.thecorporation.com).
Yhtiöllä ei ole
moraalia
Edes lainsäädännön avulla ei pystytä rajoittamaan yhtiöiden vastuuttomuutta niin paljon kuin voisi luulla. Bakan kertoo lukuisista tapauksista, joissa yhtiöt räikeästi rikkovat voimassaolevia lakeja, joko puutteellisen valvonnan vuoksi tai siksi, että yhtiössä on laskettu rikoksesta saatava hyöty taloudellisia sanktioita suuremmaksi.
Esimerkiksi General Motors on ollut eräiden automallien suunnittelussa tietoinen siitä, että niiden polttoainesäiliöt syttyvät ja räjähtävät kolareissa herkästi. Yhtiössä on kuitenkin laskettu, että tästä seuraavien kuolemantapausten oikeuskäsittelyiden kulut ovat vähäisempiä kuin polttoainesäiliöiden suojaamisen kustannukset. Yhdysvaltain kauppakamarin mukaan tällainen analyysi on ”merkki yhtiön hyvästä toiminnasta” ja ”sen taustalla oleva logiikka moitteeton”.
Inhimilliset kärsimykset sinänsä eivät siis merkitse yhtiöille mitään, eivätkä myöskään sellaiset taloudelliset kustannukset, jotka tulevat muiden maksettaviksi. Kustannusten ulkoistaminen on päinvastoin keskeinen voitontavoittelun mekanismi.
Bakan kertoo myös British Petroleumin (BP) jatkuvasta työsuojelumääräysten rikkomisesta öljyntuotannossa ja sen traagisista seurauksista työntekijöille ja ympäristölle. Kirja on kirjoitettu ennen Meksikonlahden öljykatastrofia, jonka yhdeksi syyksi on mainittu vastaava piittaamattomuus turvallisuudesta.
Valvonta heikointa
Etelässä
Globaalissa Etelässä työntekijöiden riisto on erityisen helppoa. Piikkilangoilla aidatuissa Niken tehtaissa useissa eri maissa paikalliset nuoret naiset tekevät meille lenkkitossuja milteipä orjatyöhön verrattavissa oloissa. Työvuorot ovat 12–14 tunnin mittaisia, tarpeilla käymistä sekä (likaisen) veden juontia on rajoitettu, ja vartijat pahoinpitelevät ja nöyryyttävät heitä. 25-vuotiaina he ovat loppuun palamisen vuoksi työkyvyttömiä, ja heidät korvataan uusilla, nuoremmilla tytöillä.
Monissa tuotantolaitoksissa työntekijöiden ulospääsy on estetty, minkä vuoksi he menehtyvät herkästi tulipaloissa.
Mutta kolmannen maailman lisäksi myös Yhdysvalloissa esiintyy miltei vastaavanlaista riistoa. Yhdysvaltain työministeriö on esimerkiksi todennut, että Los Angelesin etelälaidalla sijaitsevassa vaateteollisuuskeskittymässä vain 33 prosenttia yrityksistä noudattaa oikeudenmukaisista työehdoista säädettyä lakia.
Järjestelmä ei ole
muuttumaton
Vaikka sääntely on usein jo ennestään tehotonta, sitäkin on Bakanin mukaan viime vuosikymmeninä karsittu. Valtion ja yhtiöiden suhde on muuttunut yhä enemmän kumppanuudeksi. Vaikka esimerkit ovat lähinnä Yhdysvalloista, suuntaus on ollut samankaltainen Euroopassakin.
Toisenlaistakin kehitystä toki on: yleisen mielipiteen paine on monissa tapauksissa pakottanut yhtiöt muuttamaan toimintatapojaan, tietysti voittojen menettämisen pelossa. Valppaankaan kansalaisyhteiskunnan katse ei kuitenkaan ulotu joka paikkaan, eikä pelkkä kuluttamisella vaikuttaminen ole demokraattinen ratkaisu.
Bakan korostaakin valtiollisen sääntelyn tehostamista ja demokraattisten prosessien vahvistamista. Hän muistuttaa myös, että yhtiöt ovat ihmisten, tai oikeastaan valtioiden, omia luomuksia eikä niiden roolin yhteiskunnassa tarvitse olla muuttumaton.
Joel Bakan: Yhtiö – Sairaalloinen voiton ja vallan tavoittelu. Art House, Sitaatti-sarja 2010, 271 sivua. Alkuteos ilmestynyt Yhdysvalloissa 2004.
uutiskirje 
