Lämpimät onnittelut valituiksi tulleille kansanedustajille! Kiitos myös kaikille ehdokkaille, sillä kaikkien äänten yhteismäärällä paikat meille tulevat. Vasemmistolla oli hyvät, selkeät tavoitteet, niiden kanssa oli helppoa olla vaalikentillä. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki esiintyi aktiivisena ja osaavana televisiossa ja se näkyi myös hänen äänimäärässään, Helsingin ääniharavaksi pääsy ei tosiaankaan ole helppo juttu.
Ehdokasasettelulla on erittäin suuri merkitys vaalimenestyksessä, pitää olla monipuolinen lista. Sekin näkyy vaalituloksessa, jos ehdokkailla on keskenään hyvä henki ja yhteistyön meininki. Keskinäinen riitely syö voimia ja ääniä, siksi siihen pitäisi heti puuttua.
Eri puolilla maata naisehdokkaat kokivat väheksyntää, joskus toisten ehdokkaiden, joskus tukiryhmien taholta. On käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä erityisesti vasemmistossa jotkut voivat toimia noin.
Vaalirahoitus tarkoittaa käytännössä näkyvyyttä. Osa nuorista ja naisehdokkaistamme teki kampanjaansa aivan surkealla rahoituksella. Esimerkiksi nuori Tero Toivanen Jyväskylästä sai silti yli tuhat ääntä, vaikka hänen budjettinsa oli vain reilu tuhat euroa. Paljonko hän ja moni muu lahjakas, nuori ehdokas olisi saanut ääniä, jos rahaa olisi ollut käytettävissä esimerkiksi 5 000 euroa? Jostakin syystä tästä asiasta liikkeessämme ei uskalleta puhua.
Esimerkki hyvästä kokonaiskampanjasta on oululaisen 22-vuotiaan Hanna Sarkkisen menestys. Hän sai yli 3 000 ääntä kovassa seurassa. Hannalla oli jo syksyllä tiedossa vaalirahaa yli 10 000 euroa. Hän siis pystyi suunnittelemaan kampanjansa. Lisäksi hänet vaihdettiin tyylikkäästi vuoden vaihteessa kaupunginhallitukseen kautta aikojen nuorimpana jäsenenä ja sillä hän sai paljon julkisuutta.
Tärkein syy mielestäni oli kuitenkin reipas Oulun yliopiston rehtorin haastaminen lukukausimaksuista ja ahkera kirjoittaminen yleisönosastoihin ja blogeihin. Hanna pääsi tv-ohjelmaan, josta kuhistiin Oulussa pitkään, siis teemaa jatkettiin paikallisesti. Pitkälle Hannan ansiosta saimme Oulussa tuhat ääntä enemmän kuin viime eduskuntavaaleissa, siitä huolimatta, että alueen päälehti Kaleva vaikeni puolueestamme lähes kokonaan.
Yksi esimerkki vielä. Ihmisten tykö pääsi hyvin pienellä, huumorilla höystetyllä asialla. Indeksinuudeli oli tällainen ”tuote”. Elinkustannusindeksi nousi 0,4 prosenttia, esimerkiksi lapsilisä nousi 40 senttiä eli nuudelipaketin verran. Tästä sai monta hyvää keskustelua alkunsa.
Nyt vaalien jälkeen nämä hyvät esimerkit pitäisi ehdottomasti kerätä talteen ja myös ongelmat, joita vaalikentillä koettiin. Jokaisessa piirissä olisi hyvä järjestää kritiikkipalaverit, joissa voidaan avoimesti käydä asiat läpi kasvotusten. Nämä kootut kokemukset puoluehallituksen olisi analysoitava.
Tärkein vaalityö tehdään kuitenkin aina vaalien välillä, miten puolue näkyy ja kuuntelevatko paikalliset kansanedustajat ja kuntien valtuutetut ihmisiä, ovatko he tavoitettavissa. Tähän olemme Oulussa kehitelleet uusia ideoita, joista enemmän toisella kertaa.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 
