Olli Stephanyn Junat pysähtyvät asemalla on vinkeä kokoelma erillisistä kokemuksia, samalla se pohtii yhteiskunnan tilaa.
Kaiken kaikkiaan absurdi ja vähintäänkin hämärä tarina käynnistyy, kun terveyskeskuslääkäri Ossi Heinonen saa vieraita tuonpuoleisesta. Kesällä 1992 kuollut luokkakaveri Kuiskaaja Hytönen saapuu resiinalla mukanaan trapetsitaiteilija Vivian ja Kertakäyttö Einstein, Keinstain.
Tapahtuneita vääryyksiä pitäisi korjailla, mutta samalla Heinosen mieltä ja todellisuutta manipuloidaan harvinaisen aktiivisesti. Manipulaation seurauksena tarinaan liittyy monta pienempää tarinaa, Junat pysähtyvät asemalla on kuin novellikokoelma romaanin sisällä.
Kesällä 1992 kuollut luokkakaveri Kuiskaaja Hytönen saapuu resiinalla.
Stephanyn teos on hauska ja pääosin välitön, mutta tosikon pään se taatusti sekoittaa ikävästi. Varsinainen juonikin jää lopulta kaiken muun alle, mutta eräänlainen loppu sentään löytyy. Se tosin saattaa olla yhtälailla alkukin.
Teoksen pohjaksi on valittu niin mielenkiintoinen tapa rakentaa elämäntarinaa, jos toistakin, että sivuja kääntelee mielellään. Junat pysähtyvät asemalla -kirjan ainoana ongelmana on ajoittain puuroutuva vuoropuhelu, mutta samalla juuri vuoropuhelu tarjoaa parhaat oivallukset ja huvituksen hetket.
Olli Stephany: Junat pysähtyvät asemalla. Kesuura 2010. 154 sivua.
uutiskirje 
