SAK:n edustajakokous kokoontuu Tampereelle ensi viikon alussa. Järjestö hakee Tampereelta muutosta.
– SAK:laisen ay-liikkeen on muutettava toimintatapojaan, SAK:n järjestöpäällikkö Eija Harjula sanoo.
Harjulan mukaan SAK:ssa on havahduttu siihen, että järjestö on liian jäykkä ja hierarkkinen. Palkansaajaliike unohtaa helposti, että se on ensisijaisesti kansanliike.
– Tarvitsemme sellaisia rakenteita ja tapoja toimia, että ne puhuttelevat ihmisiä ja houkuttelevat mukaan toimintaan. Osallistumisen kynnyksen on oltava nykyistä alhaisempi, Harjula linjaa.
Hänen mukaansa ay-liikkeen pitäisi omaksua ”verkostomaisempia toimintatapoja”. Ne tarjoaisivat mahdollisuuden ”projektimaiseen” toimintaan sitovan toiminnan sijaan.
– Meidän on avattava uusia mahdollisuuksia tulla mukaan toimintaan ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen esimerkiksi internetin kautta. Se merkitsee kontrollin menettämistä ja vallan hajautumista, mikä voi perinteisiin toimintatapoihin tottuneista tuntua pelottavalta.
Toimintatapoja ei voi sanella
Edustajakokouksessa käsiteltävään tavoiteohjelmaan on kirjattu vaatimus toimintatapojen muuttamisesta, jotta liike vastaisi paremmin tämän päivän ja tuleviin haasteisiin. Harjula toivoo asiasta reipasta keskustelua.
– Minun toiveeni on, että muutos saadaan nyt pidettävässä edustajakokouksessa liikkeelle, jotta SAK säilyisi merkittävänä toimijana ja vireänä kansanliikkeenä myös tulevina vuosikymmeninä.
Harjula korostaa, että uusia toimintatapoja ei voida sanella ylhäältä käsin, vaan muutoksen on lähdettävä jäsenistä.
– Muutoksen tulee lähteä niistä ihmisistä, jotka ympäri Suomea osallistuvat tai ovat halukkaita osallistumaan ay-liikkeen toimintaan. Senkin takia on tärkeää, että asiasta keskustellaan avoimesti edustajakokouksessa.
Tavoitteena on, että SAK:n vuonna 2016 pidettävälle edustajakokoukselle valmistellaan ehdotukset rakenteiden uudistamisesta ja niiden vaatimista mahdollisista sääntömuutoksista.
Valtaa pitää luovuttaa
Harjula huomauttaa, että ay-liikkeen muuttaminen verkostoksi tarkoittaa myös vallan luovuttamista ylhäältä alas. Verkosto ei tee päätöksiä yhdistyksen kokouksissa, vaan päätöksenteko on hahmotonta. Verkostoissa hyvä idea saa kannatusta, ja lopulta ajatus muuttuu toiminnaksi.
Yksi esimerkki tällaisesta on Yhdysvalloista Suomeen levinnyt ”Carrot-mob” eli ”Porkkana-mafia”. Siinä kyse on eräänlaisesta boikotoinnin vastakohdasta. Ihmiset päättävät verkossa palkita jonkin yrityksen, koska se on tehnyt jotain eettisesti hyvää ja kannatettavaa. Yritys palkitaan asiakasryntäyksellä.
Myös Roska päivässä –liike on esimerkki verkon pohjalta toimivasta yhteisöstä, joka kuitenkin jalkautuu myös reaalimaailmaan.
Vanhat kansalaisliikkeet hitaimpia
Eija Harjulan mielestä vanhojen, yli satavuotiaiden kansanliikkeiden on vaikeinta muuttaa toimintatapojaan.
– SAK:n ohella tällaisia ovat vanhat puolueet ja kirkko, Harjula sanoo.
Sen sijaan uudet poliittiset liikkeet toimivat luontevasti verkostoina. Muun muassa perussuomalaisia lähellä oleva internetin ”Homma-foorumi” on esimerkki modernista kansalaisvaikuttamisesta.
Tämä joukko oli keskeisimpiä taustatoimijoita Jussi Halla-ahon nousussa kansanedustajaksi. Halla-aho ei hankkinut kannatustaan turuilla ja toreilla, vaan verkon keskustelupalstoilla ja blogeissa.
Myös vapaampaa maahanmuuttoa puolustavat tahot toimivat verkostona. Vapaa liikkuvuus –verkosto on tästä esimerkki. Vaikka toiminta pyörii paljolti internetin kautta, joukko jalkautuu myös reaalimaailmaan, tapaa toisiaan, järjestää mielenilmauksia ja antaa haastatteluja toimittajille.
Kuva: Aleksi Vienonen
uutiskirje 
