Daphne Kalotayn Bolšoin perhonen on ihastuttavaa kaunokirjallisuutta, sellaista jonka lukeminen on nautinto. Lukukokemukseen vaikuttavat niin kaunis teksti kuin varsinainen tarinakin, joka vilisee hienoja historiallisia nyansseja.
Ikävä kyllä Bolšoin perhonen on jälleen niitä kirjoja, joita on raskautettu tylsällä, tarttumaan houkuttelemattomalla kannella. Kansien avaaminen kannattaa silti.
Kertomus kulkee kahdella selkeästi rajatulla tasolla: Stalinin Neuvostoliitossa ja tämän päivän Yhdysvalloissa. Tämän lisäksi vähemmän tarkasti piirrettyjä tasoja risteilee halki tarinan luoden hienoja siltoja henkilöiden ja todellisten sekä kuvitteellisten tapahtumien välille.
Suosionsa menettäneet taiteilijat joutuvat Stalinin leireille.
Ballerina Nina Revskajan kautta avautuva tarina tarjoilee puolimysteereitä, joihin tuntuu olevan ilmiselvät vastaukset. Paitsi ettei olekaan. Kalotay ohjaa lukijaa harhaan useampaankin otteeseen, siten että lopulta ne helpommatkin vastaukset tuntuvat ihmeellisiltä. Bolšoin perhonen onkin taidokkaasti rakennettu kokonaisuus.
Nina Revskajan elämää kuljetaan alusta loppuun ja lopusta alkuun samanaikaisesti ja jossain vaiheessa aikajanat lähes kohtaavat toisensa. Bolšoin baletin tanssijoiden kautta kuvataan neuvostotaitelijoiden arkea, mutta luodaan toki myös fiktiivisiä kohtaamisia. Suosionsa menettäneet taiteilijat joutuvat Stalinin leireille, eikä suosion säilyttäminen ole helppoa.
Nina kokee tulleensa petetyksi ja päättää loikata länteen. Itse loikkaus ei tarinan kannalta ole niinkään oleellinen, vaan tapahtumat jotka siihen johtavat.
Ninan kokemuksia avataan pääasiallisesti korujen kautta, mutta vaikka kiinnostusta koruihin tai balettiin ei löytyisikään, on Bolšoin perhonen silti lukemisen arvoinen teos.
Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen. Suomentanut: Irmeli Ruuska. WSOY 2011. 416 sivua.
uutiskirje 