Helsingillä olisi varaa budjetoida peruspalvelut asiallisesti, mutta viime vuonnakin sosiaali- ja terveyspalveluille annettiin liian vähän rahaa, totesi valtuutettu Kati Peltola (vas.) kaupunginvaltuuston käsitellessä keskiviikkona kaupungin tilipäätöstä vuodelta 2010.
Hän kuvasi vasta budjettivuoden lopulla tapahtuvaa lisärahan myöntämistä kaupungin johdon käyttämäksi ruuviksi, jolla kiritetään virastojen johtoa ja kiristetään niiden työntekijöitä toteuttamaan pikasäästöjä.
Vakava ongelma on myös henkilöstömenojenkin alibudjetointi.
– Kaikille hallintokunnille annetaan lähtökohtaisesti alimitoitetut palkkausrahat ja niiden odotetaan rahoittavan palkankorotukset rationalisoimalla toimintaansa.
Tällainen menettely tarkoittaa oman väen vähentämistä ja usein myös sen korvaamista ulkopuolisten tuottajien työntekijöillä, joiden työolot saattavat olla monessa suhteessa huonommat ja laittomat.
Peltola korosti nopean pääsyn tarpeellisiin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluihin auttavan helsinkiläisiä pärjäämään elämässään ja huolehtimaan muistakin ihmisistä.
Jonot eivät lyhentyneet
– Jonojen poistaminen kirjataan usein tavoitteeksi niin lähipalveluissa kuin erityispalveluissakin. Silti terveysasemalle pääsy on edelleen usein ylivoimaista ja vaikka ajan saisi, ehditään hoitaa vain kiireellisimmät asiat.
Vanhusten palvelujen rankka alibudjetointi johti Peltolan mukaan siihen, että ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat jonottivat sairaaloissa ja kotona kaksi kertaa kauemmin kuin edellisenä vuonna sekä palveluasumisen jonon kasvamiseen.
Määrärahan pudotusta perusteltiin valtakunnallisella suosituksella vanhusten laitoshoidon osuuden pienentämisestä. Kuitenkaan rahaa ei lisätty vastaavasti niihin palveluihin, joiden osuuden pitäisi kasvaa.
– Järkevä kaupunki purkaisi laitospaikkoja vasta sen jälkeen, kun palveluasumisen hoivapaikkoja ei enää tarvitse jonottaa, totesi Peltola.
Yhden totuuden malli
Samoja epärealistisia tavoitteita löytää Peltola pääkaupungin toiminnasta myös esimerkiksi pyrkimyksissä korvata lastensuojelun laitoshoito perhehoidolla tai yksityisen lasten päivähoidon lisäämisellä.
Peltola otti puheenvuorossaan esiin Helsingin virkakoneistossa vallitsevan yhden totuuden mallin.
Siinä viranhaltijoiden ei kuulu kertoa lautakunnille ja valtuustolle mitä talousraamin takaisessa todellisuudessa oikeasti tapahtuu. Asukkaille palveluja käytännössä tarjoavat työntekijät pelkäävät yleisesti ottaa yhteyttä päättäjiin ja kertoa, mitä jatkuva työn tehostamisvaatimus heille ja asiakkaille tarkoittaa.
Kaupungin toimintakertomusten vakuutukset palvelu- tai työtilanteen paranemisesta suututtavat sekä palvelujen tarvitsijoita että työntekijöitä, jotka ovat joutuneet entistä tiukemmille.
– Palvelujen alimitoitus estää työntekijöiltä oman työnsä kehittämisen, jos aikaa on vain kiireellisimpiin tehtäviin. Ulkoa päin määrätyt tehtävät ja työnjakojen muutokset turhauttavat, katsoo Kati Peltola.
Toimintansa aloittaneen kaupungin demokratiatyöryhmän yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin hänen mielestään työntekijöiden sananvapauden ja oman työnsä hallinnan parantaminen.
Helsinki rakentamaan itse
Pääkaupunkiseudun hyvät kovan rahan tuotannon markkinat merkitsevät Peltolan mukaan sitä, että rakennusyritykset eivät halua tehdä kohtuuhintaista kaupungin asuntotuotantoa.
– Kohtuuhintaista vuokra-asumista tai asunto-oikeusasumista syntyy seudulla tarpeeksi vasta sitten, kun valtio ja kunnat vastaavat yhdessä rakennusmaan hinnan säätelystä ja edullisten tonttien osoittamisesta tasapuolisesti kaikille asuntoalueille.
Nykyinen tehtävien pilkkominen lukemattomille alihankkijoille turmelee sekä asuntojen laadun että rehelliset rakennusmarkkinat. Vasemmistoliitto näkee ainoaksi lääkkeeksi sen, että Helsingin kaupunki rakentaa ja peruskorjaa itse kestävää asuntokantaa pysyvällä ja laillisella työvoimalla.
uutiskirje 
