Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Yhdistyneiden Kansakuntien nykyiselle ympäristöpolitiikalle luotiin pohja YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Brasilian Rio de Janeirossa. Siellä kansainvälinen yhteisö myönsi ensimmäistä kertaa ihmisen vaikutuksen suurimpiin ympäristöongelmiin, ja tätä korjaamaan tehtiin joukko ympäristöasiakirjoja, kuuluisimpana niistä YK:n ilmastopuitesopimus (UNFCCC).
Tämän 20-vuotistaipaleen kunniaksi YK järjestää ensi vuonna kestävän kehityksen huippukokouksen (UNCSD), lyhyemmin Rio+20. Paikkana on jälleen Rio ja kokous pidetään valtionpäämiesten tasolla.
YK:n ympäristöhallinnon konkari, mm. ANPED-järjestössä ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ohjausryhmässä vaikuttava Jan-Gustav Strandenaes toivoo, että huippukokouksen seurauksena syntyisi poliittista prosessia valvomaan maailmanlaajuinen, korkeimmalla mahdollisella tasolla toimiva YK:n kestävän kehityksen neuvosto.
”Jos maailmantalous sidottaisiin ympäristön kehityksen sykleihin eikä toisin päin, oltaisiin oikeammilla jäljillä”.
Myös olemassa olevien ympäristöasiakirjojen kehittämiseen pitäisi saada lisää avoimuutta ja osallistumismahdollisuuksia. Uusiakin asiakirjoja kenties tarvittaisiin, esimerkiksi yritysten sosiaalisesta vastuusta, sanoo Strandenaes.
Ei vain ilmastonmuutos
Rankka analyysi tehdyistä virheistä ja tulevista haasteista on Strandenaesin mukaan paikallaan. Hän näkee konferenssia edeltävän ajan kovin lyhyenä saavuttamaan riittävää sitoutumista ja sen edellyttämää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ajoissa
Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on ollut viime vuosina YK:n ympäristöpolitiikan uutisoinnin keskipisteessä ja vienyt palstatilaa kestävän kehityksen kokonaisuudelta.
– Kestävä kehitys koostuu sosiaalisesta, taloudellisesta ja ekologisesta ulottuvuudesta. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on vain pieni osa kokonaisuutta, ja media aliarvioi kansan törkeästi kuvitellessaan, ettei se pysty käsittämään tätä, arvostelee Strandenaes.
Sekä kestävän kehityksen että ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun keskeinen este on sama: lyhytnäköinen talousajattelu.
– Jos maailmantalous sidottaisiin ympäristön kehityksen sykleihin eikä toisin päin, oltaisiin oikeammilla jäljillä.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
