Tällaisissa teoksissa yksi sivu kuvineen ja sanoineen tarjoilee kokonaisen tarinan. Ensiselailulla hymähdyksiä tai jopa kevyttä ärtyneisyyttä aiheuttavat opukset voivat lopulta olla hyvinkin oivaltavia ja viihdyttäviä, jopa yhteiskunnallisia kirjoja.
Kuvakirjan lukemiseen tarvitaan aivan toisenlaista taitoa, kun perinteisen romaanin lukemiseen. Kuvien nyanssit ovat hienovaraisia ja usein tarkasti piilotettuja tai sitten sanaleikki avautuu kunnolla vasta kuvan myötä. Välillä leikitellään vain huonolla huumorilla ja sen ymmärtämiseen ei auta muu kuin sisäsyntyinen huono huumorintaju.
Juhani Laaksosen Ruma lapsi – ikuinen kakkonen on sieltä helpoimmin avautuvasta päästä, mutta huonon huumorin huipulle pääsee vasta, kun kirjan on lukenut muutamaan otteeseen. Puujalkoja vilisee siihen tahtiin, että omansa voi jättää suosiolla varastoon lasisilmän viereen.
Ei lampaanpaska kaikille maistukaan.
Laaksosen teoksessa asiakaspalautuksiin on kertynyt aika pino, niitä vähemmän välkkyjä asiakkaita. Kirjan sivuilta löytyy myös aivan uniikki tapa kusettaa koiraa, ja elämä vihapullien kanssa voi käydä raskaaksi. Syöpäkeijulla on sauvansa monessa mukana, tämä olento on muun muassa dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen taustalla.
Hugleikur Dagssonin Nyt on vitsit vähissä on edeltäjiään vaikeammin lähestyttävä. Ensimmäisellä lukukerralla se tuntuu taatusti juuri niin mauttomalta, ettei sellainen ole sattumaa. Sitkeys palkitaan ja alta kuoriutuu jälleen kerran hienoja oivaltamisen hetkiä.
Dagsson piikittelee muun muassa auktoriteettinsa menettäneitä vanhempia ja tarjoaa näköispainoksen tosi-tv:n katsojista ja sen tuottajista. Sekin käy selväksi, että jos mustien marjojen maku ei miellytä, niin ei hätää, ei lampaanpaska kaikille maistukaan.
Ville Tiihosen Yhä sieltä jostakin ei ole aivan taiteilijan terävintä kärkeä, mutta sangen kelvollinen teos silti. Teemoiksi tässä kirjassa nousevat muun muassa tasa-arvo ja rasismi. Teräviä pisteitä löytyy etenkin alien kuvista, joilla koko ulkomaalaisuus nostetaan vähintäänkin toiseen ulottuvuuteen. Tiihonen keskittyy edelleen yksilöihin osana yhteiskuntaa ja muistuttaa surullisen koomisilla piirroksillaan ahdingosta, syrjäytymisestä ja sairauksista.
Tuttua terävyyttä edustaa myös hahmo, jonka perusvastaus kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin on munat veks!
Hyvä on myös miettiä viimeistään ennen linnanjuhlia, että onko sitä ninja vai aktivisti?
Juhani Laaksonen: Ruma lapsi – ikuinen kakkonen. Johnny Kniga 2011. 128 sivua.Hugleikur Dagsson: Nyt on vitsit vähissä. Suomentanut: Ville Lähteenmäki. Atena 2011. Ville Tiihonen: Yhä sieltä jostakin. WSOY 2011.120 sivua.
uutiskirje 