– Kova uho päällä, että nyt ainakin marssitaan! Kauhea sanoa, mutta tapahtumaa on ollut helpompi lähteä tekemään, kun sen tarvetta ei ole tarvinnut perustella. Taistelutahtoa on tullut lisää. Vielä on tehtävää, Helsingin seudun Setan toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppola innostaa.
Seppola toteaa ilmapiirin muuttuneen vuoden 2010 kulkueeseen tehdyn kaasuiskun jälkeen.
– Sitä on mietitty paljon, onko viha lisääntynyt vai tullut vain ilmi. Onko rasismi tullut vain yleisesti hyväksytymmäksi?
Oltiin vähän huuli pyöreänä, että tapahtuuko tämä Suomessa.
Iskun jälkeen valtakunnassa roihahti hillitön homokeskustelu, johon monet osallistuivat vihaa uhkuen ja vähemmistöjä erityiskohtelun vaatimisesta syytellen.
– Sanotaan, että halutaan oikeus vaikka kävellä käsi kädessä. Niin onko se erikoisoikeus? Kummallinen on myös ajatus siitä, että tässä ollaan tuputtamassa jotain homoagendaa. Ei mihinkään seksuaalisuuteen saa eikä voi ketään käännyttää.
Seppola korostaa, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta ei oikeutta yllyttää tai hyökätä kansanryhmää vastaan.
– Saa olla mitä mieltä tahansa, mutta ei saa rajoittaa muiden elämää. En minäkään hyökkäisi jollekin Päivi Räsäsen marssille, vaikka pitäisin sen tarkoitusta kuinka halveksittavana tahansa. Puolustaisin kuolemaani asti Räsäsen oikeutta mielenilmaukseensa.
Osallistujiensa summa
– Suomessa on vielä joku käsitys ainoasta oikeasta tavasta elää. Vielä on suuri määrä poikkeavan seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä vuoksi itsemurhiin päätyviä nuoria. Työpaikoilla eletään kaksoiselämiä ja kuvitellaan, että syrjintää ei ole olemassa. Moni ei uskalla kävellä baarista keskiyöllä kotiin käsi kädessä.
Maailman muuttaminen toisenlaiseksi on Seppolan mukaan HeSetalle itseisarvo. Siksi Prideillakin mennään ihmisoikeuskärki edellä. Yhdistys ei kuitenkaan määrittele, millainen Priden pitäisi olla. Talkoovoimin tehty tapahtuma on kaikkien siihen osallistuvien summa.
Ainoa, josta ei neuvotella, on kulkue. Se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat yhtenä tuntina vuodessa kaduilla yhdessä omina itsenään, tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä tietyille piireille. Ja juuri siksi kulkuetta yhä tarvitaan.
– Sitten, kun maailma on tasa-arvoinen, niin voidaan pelkästään bilettää. Tietysti myös avoimesti omana itsenään juhliminen on statement, kannanotto.
Seppola kutsuu Pridea monipuolisuudessaan ainutlaatuiseksi tapahtumaksi. Viikon aikana on järjestetty yli 80 erilaista tapahtumaa.
Raamatulla päähän
Seppola sanoo yllättyneensä, miten vahvasti kristilliset saivat dominoitua hallitusneuvotteluja perustavanlaatuisilla ihmisoikeuskysymyksillä, kuten avioliittolaki- ja aborttiasioilla.
– Oltiin vähän huuli pyöreänä, että tapahtuuko tämä Suomessa.
Samat oikeudet ovat tärkein päämäärä riippumatta kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä.
– Jos vaikka en itse haluaisi mennä naimisiin, niin haluan kuitenkin oikeuden siihen.
Seppola pitää käsittämättömänä, että jotkut katsovat yhdenvertaisen avioliittolain uhkaavan avioliittoinstituutiota.
– Eikö se pikemminkin vahvista, kun on enemmän ihmisiä, jotka haluavat sitoutua tällaiseen konservatiiviseen instituutioon. Tuntuu, että kaikki rakentava keskustelu tyssää Raamattuun.
Transihmisten asema
Perhelainsäädäntö ja adoptio ovat Seppolan mukaan suurimmat tasa-arvokysymykset. Hän haluaa kuitenkin nostaa esille myös transihmiset.
– Porukka ymmärtää vielä homot, että se on joku vastakkainen mitä itse, mutta kaikki kahtiajaon ulkopuolelle menevä on liian vaikeaa. Ihmisillä on hirveä tarve kategorisoida.
Käytännössä tämä näkyy niin, että Suomi pitää ainoana länsimaana kirjaa siitä, kuka on korjannut sukupuoltaan. Sukupuoltaan korjaavan täytyy lain mukaan myös suostua steriloitavaksi.
Myös intersukupuolisten lasten asemassa olisi parantamista. Vanhempia usein kehotetaan tekemään päätöksiä lapsen sukupuolesta tämän puolesta.
– Sukupuoli on hormonaalinen, anatominen, kromosominen ja psykologinen. Näistä kahta viimeistä ei voi muuttaa. Leikkauksia perustellaan usein sillä, että se on helpompaa lapselle, vaikka todellisuudessa se on helpompaa vain ympäröivälle yhteiskunnalle. Ei todellakaan lapselle.
Paljon on vielä tehtävää. Pride on yksi askel matkalla yhdenvertaisuuteen.
– Marssimme ylpeänä ja rinta rottingilla. Toivottavasti tämä muuttaa jotain.
Pride-kulkue kokoontuu la 2.7. klo 12 Senaatintorilla ja lähtee liikkeelle klo 13. Kulkueen jälkeen puistojuhla Kaisaniemessä. Esiintymässä PMMP ja Martina Aitolehti.