Sanat jotka säilyvät 28
Muumitalon asukkaat saavat tietää uhkaavasta vaarasta sattumalta: Muumipappa on siltaa tehdessään epähuomiossa hävittänyt Piisamirotan asunnon. Filosofiksi esittäytyvä vilustunut olento pääsee asumaan Muumitaloon ja alkaa puhua avaruudesta lähestyvästä hehkuvasta tähdestä, jolla on tulinen häntä.
Ja kas kummaa: niin Muumipeikon sukeltamat helmet kuin hänen äitinsä hillopäärynät on salaperäisesti aseteltu pyrstötähden muotoiseen järjestykseen.
Muumipeikko ja pikkuinen Nipsu lähtevät pitkälle kävelytaipaleelle Yksinäisten Vuorten Tähtitornille kuullakseen pyrstötähdestä lisää. Kaukoputkella taivaalle tähyävä professori on laskenut tarkan ajankohdan, jona pyrstötähti koskettaa maata. Siihen on aikaa reilut neljä vuorokautta.
Olemme kaikki muumi-laakso-laisia.
– Ja mitä silloin tapahtuu? Nipsu kysyi.
– Mitä tapahtuu? toisti professori hämmästyneenä. Sitä minä en ole ajatellut. Mutta minä kirjoitan hyvin tarkasti muistiin tapahtumien kulun.”
Muumilaaksolaiset haluavat päästä kotiin ennen törmäystä. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin paljon. Muumipeikko pelastaa mielitiettynsä Niiskuneidin myrkkypensaan kynsistä, ja Niiskuneiti sekä tämän Niisku-veli liittyvät mukaan joukkoon.
Tienviitta opastaa tanssilavalle, jonne Niiskuneiti kovasti haluaisi.
– Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailma on tuhoutumassa, sanoi Niisku.
– Vähän aikaa, pyysi Niiskuneiti. Sehän tapahtuu vasta kahden päivän kuluttua!”
Iloisten tanssiaisten jälkeen matkalaiset kohtaavat taas monia vaaroja ja mullistuksen merkkejä: heinäsirkkaparvi, pyörremyrsky, meren kuivuminen…
Kun Muumitaloon lopulta päästään, alkaa evakuoituminen. Koko porukka sulkeutuu Muumipeikon ja Nipsun taannoin löytämään luolaan. Pyrstötähti loistaa jo häikäisevänä ja peittää koko taivaan.
Loppuratkaisusta voinee paljastaa sen verran, että Muumilaakso ja maailma eivät sillä kertaa tuhoutuneet. Muumipeikko ja pyrstötähti (1946, suomennos 1955) oli vasta toinen Tove Janssonin muumikirjoista. Muumilaaksosta riitti tarinoita kerrottavaksi vielä pitkään.
Muiden muumikirjojen tavoin Muumipeikko ja pyrstötähti on kestänyt aikaa loistavasti. Hienovarainen huumori, elämänfilosofia ja muumien moninainen yhteiselämä vetoavat niin lapsiin kuin moniin aikuisiinkin.
Kirjassa kuvatut luonnonmullistukset ja katastrofipelot tuntuvat nyt ilmastonmuutosta odoteltaessa ehkä entistäkin ajankohtaisemmilta. Olemme kaikki muumilaaksolaisia.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.11.2009
uutiskirje 
