Sanat jotka säilyvät 29
Papalagit – Samoalaispäällikkö Tuiavii valkoisen miehen maailmassa (Otava 1981) on Erich Scheurmannin vuonna 1920 julkaisema tarina samoalaisen alkuasukkaan matkaraportista Eurooppaan, papalagien maahan. Se kertoo valkoisen miehen sivistyksestä, samoalaisen mielestä tyhmyydestä.
Scheurmann matkusti 1914 itse vuodeksi Polynesiassa sijaitsevalle Samoalle, joka oli tuolloin vielä Saksan siirtomaa. Palattuaan saarelta hän kirjoitti Papalagit.
Scheurmann uskotteli, että teksti on autenttinen samoalaisraportti. Tekstistä tuli maailmalla sensaatio – sen fiktiivisyys paljastui vasta vuosien päästä.
Raha on sairastut-tanut hänet, raha on riivannut hänen kaikki aistinsa.
Kirjan fiktiivisyys ei vie tekstiltä sen merkittävyyttä. Papalagit perustuu Scheurmannin omiin kokemuksiin – ja ymmärrykseen samoalaisten erilaisesta onnellisuudesta. Scheurmann purki kirjassaan pettymystään valkoisen miehen sivistykseen, sen todellisten arvojen ja käytäntöjen typeryyteen.
Scheurmann kirjoittaa, että valkoisten on hyvä kuulla, millaiselta kulttuurimme näyttää sellaisesta, jolla on vielä kiinteä yhteys luontoon.
Luvussa ”Papalageilla ei ole aikaa” kirjoitetaan, että papalagit juoksevat hullun lailla ympäriinsä, kun heillä ei ole mielestään riittävästi aikaa.
Tuiavii tapasi kyllä papalagin, jolla oli aikaa, mutta hän olikin köyhä, likainen ja kurja. Hän ei kuulemma ollut osannut ottaa hyötyä irti ajastaan. Siksi hän oli köyhä ja halveksittu raukka.
Tavaranhimosta Tuiavii sanoo, että ”mitä eurooppalaisempi haluaa olla, sitä enemmän tarvitsee tavaroita”.
Feministejä on varmaan ärsyttänyt puhe ”valkoisesta miehestä”. Siksi todettakoon, että yhdessä asiassa valkoinen ja samoalaismies olivat samanlaisia, halussaan naisiin. Mutta valkoinen kokee syntistä himoa, samoalainen jumalallista iloa.
Tuiaviin mielestä rahanvaltaan joutuneen papalagin todellinen Jumala on raha – Jumalahan on se, jota kunnioitetaan. ”Raha on sairastuttanut hänet, raha on riivannut hänen kaikki aistinsa”.
Suurin osa papalageista ei koskaan parane rahanahneudestaan. He iloitsevat vain rahan heille tuomasta vallasta. ”He paisuvat ylpeydestä kuin mädät hedelmät rankkasateella”.
Tuiavii sanoo, että papalagin sydän on ”kova ja verensä kylmä, he teeskentelevät, valehtelevat, he ovat aina kunniattomia ja vaarallisia pyrkiessään rahaan käsiksi”.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.11.2009