Pintaa syvemmältä
Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla, että ”Kiina voi menettää halpatyötä Amerikkaan”. Uutinen oli ehkä kärjistetty, muttei perusteeton. Boston Consulting Groupin mukaan Yhdysvalloista on tulossa halpamaa kehittyneiden maiden joukkoon. Reaalipalkat ovat viime vuosikymmenten aikana pysyneet paikallaan tai jopa laskeneet, kun palkat Kiinassa nousevat 15-20 prosenttia vuodessa.
Kiinan kanssa pystyvät kilpailemaan varsinkin Yhdysvaltojen syvän etelän osavaltiot, koska palkkataso siellä on alhainen ja ammattiliittojen voima heikko. Alue on tavallaan Yhdysvaltojen sisäinen kehitysalue, joka nyt pyrkii käyttämään tätä asemaansa järjestelmällisemmin hyväkseen. Koska ammattiliittojen asema on huono, työntekijöiden palkat joustavat alaspäin. Tämän osavaltiot osittain korvaavat laskemalla veroja, mikä taas johtaa sosiaaliturvan heikkenemiseen.
Kun ay-liikettä heikennetään, vaikeutetaan samalla demokraattien toimintaa.
Tämä liike on viime aikoina kiihtynyt määrätietoisen republikaanisen politiikan tuloksena. Ulkopuolisille Yhdysvaltojen oikeiston linja voi tuntua sekavalta, jopa höperöltä, kun joukko presidenttiehdokkaaksi haluavia kilpailee kummallisimpien lausuntojen antamisesta. Mutta osavaltiotasolla politiikka on hyvin määrätietoista, ja raadollista.
Wisconsinin osavaltion kuvernööri Scott Walker tuli taannoin maailmanlaajuisesti tunnetuksi, kun hän kovakouraisesti iski julkisten alojen ammattiliittoja ja näiden jäseniä vastaan, jotka puolestaan nostivat vastalauseiden vyöryn. Mutta Walker ei ole yksin. Monet muut republikaaniset kuvernöörit ovat ryhtyneet samankaltaisiin toimenpiteisiin ay-liikkeen vaikutusvallan vähentämiseksi ja palkkakustannusten leikkaamiseksi. Toiminta on suunnitelmallista ja määrätietoista. Republikaanisten kuvernöörien yhdistys on vaikutusvaltainen ja hallitsee huomattavia rahavirtoja. Tuntuu myös siltä, että sen jäsenet inspiroivat toisiaan, kun osavaltiot samalla kilpailevat keskenään.
Yhdistys auttoi jo v. 2004 oikeistorepublikaanin Mitch Danielsin voittoon Indianassa, osittain ay-liikkeen avulla. Yhdistyksen suurin avustus sinä vuonna, puoli miljoonaa dollaria, tuli nimittäin palvelualan ammattiliitto SEIU:lta.
Daniels ryhtyi heti toimiin, leikaten työpaikkojen määrää ja lakkauttaen ammattiliittojen neuvotteluoikeuksia. Osavaltion palkollisten määrä oli vuoden 2005 alussa 35 000, nyt se on 28 700. Vuonna 2005 heistä 16 408 maksoi ammattiliittojen jäsenmaksuja, nyt enää 1 490.
Ammattiliittojen menetettyä neuvotteluoikeutensa palkkataso jäädytettiin vuosina 2009 ja 2010, ikälisäjärjestelmä purettiin ja työntekijöiden osuus sairausvakuutuksen kustannuksista nostettiin – kun osuus aikaisemmin oli esimerkiksi 1 800 dollaria vuodessa, se on nyt 5 200 dollaria.
Ammattiliitot menettivät suurimman osan jäsenistöstään koska eivät enää pystyneet vaikuttamaan kehitykseen eivätkä myöskään voineet suojella ay-aktiiveja työnantajan painostusta vastaan.
Marraskuussa 2010 valittiin usean osavaltion johtoon uusia republikaanisia kuvernöörejä, jotka olivat ottaneet ay-vastaisen taistelun keskeiseksi tehtäväkseen. Scott Walker oli jo vaalikampanjassa luvannut riistää Wisconsinin vahvalta ay-liikkeeltä sen vaikutusvaltaa. Näin hän tekikin. Osavaltion työntekijöiltä palomiehiä ja poliiseja lukuun ottamatta vietiin neuvotteluoikeudet. Työntekijöiden osuus eläke- ja sairausvakuutuksien kustannuksista nostettiin niin paljon, että käteen jäävä palkka laski 8 prosenttia. Toimenpiteet nostivat raivokkaan, maanlaajuisen vastalauseaallon, mutta ne jäivät voimaan.
Monessa muussa osavaltiossa toteutettiin samanlaisia uudistuksia. Ohion kuvernööri John Kasich vei läpi laajan uudistuspaketin (vaatimattomalla nimellä Senate Bill 5), joka meni jopa pidemmälle kuin Scottin ja herätti melkein yhtä laajan vastarinnan. Ammattiliittoja kiellettiin perimästä jäsenmaksuja suoraan palkasta, indeksiehdot ja jopa lakot kiellettiin.
Palkkojen alentamista yritettiin Alabamassa, Kansasissa ja Teksasissa, mutta aloitteet eivät menneet läpi. Sen sijaan osavaltioiden työntekijöiden määrää on leikattu, usein aika rajusti. Floridassa ja Texasissa hävisi lähes 5 000 osavaltion työpaikkaa kummassakin. Työntekijöiden osuus eläke- ja sairauskustannuksista on yleisesti noussut huomattavasti.
Näillä toimenpiteillä Pohjoinen, jossa on pitkä teollinen perintö ja jossa on ollut aktiivinen ay-liike ja kansalaisyhteiskunta, lähenee Etelää, jossa pomoperinne on vahvempaa. (Euroopassahan näkyy samansuuntaisia pyrkimyksiä.)
Samaan aikaan kuin palkollisten asemaa ja toimeentuloa vaikeutetaan huipputuloisten veroja vähennetään. Kyseessä on myös valtataistelu: kun ay-liikettä heikennetään, vaikeutetaan samalla demokraattien toimintaa.
Monien kansantaloustieteilijöiden mukaan tällä kampanjalla heikennetään kuitenkin myös Yhdysvaltojen mahdollisuudet selvitä lamasta. Kun palkansaajien tulot, jotka ovat kolmisenkymmentä vuotta – Ronald Reaganin ajoilta lähtien – pysyneet samalla tasolla, painetaan nyt vieläkin alemmiksi, kysyntä vähenee. Eräs näistä ekonomisteista on Bill Clintonin aikainen työministeri Robert Reich, joka uupumatta toistaa sanomansa, jonka mukaan palkat eivät ole kuluerä, joka kannattaa minimoida, vaan myös kysynnän lähde.
Hän viittaa tässä mielessä Saksaan, jossa talous kasvaa paljon nopeammin kuin Yhdysvalloissa ja jossa työttömyys on selkeästi alempi. Saksassa reaalipalkka on noussut lähes 30 prosenttia vuodesta 1985, kun se Yhdysvalloissa on polkenut paikallaan. Tämä johtuu siitä, että ay-liike edelleen on voimissaan Saksassa, kun se on olennaisesti heikentynyt Yhdysvalloissa. Siellä v. 1955 yli kolmannes maan yksityisen sektoriin työntekijöistä kuului ammattiliittoon – nykyään vähemmän kuin seitsemän prosenttia.
Saksassa huippupalkat eivät ole nousseet enemmän kuin muut. Ylin prosentti Saksan kotitalouksista ansaitsee 11 prosenttia kaikista tuloista – osuus on sama kuin 40 vuotta sitten. Yhdysvalloissa sen sijaan ylin prosentti saa tänään yli 20 prosenttia kaikista tuloista, kun osuus 1970-luvun lopulla oli 9 prosenttia.
Saksassa on siis Reichin mukaan talousjärkeä paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa. Pitää kai uskoa kun Reich on saksaa ja tarkoittaa rikasta.
uutiskirje 