Kaunisääninen, lyyrinen sopraano Marjukka Tepponen, 27, tulkitsee hätkähdyttävän hyvin Mozartin Don Giovanni-oopperan sensuellin Zerlinan roolin Savonlinnan oopperajuhlilla. Tepposen ääni soi helmeilevän kauniisti, kypsästi ja ilmeikkäästi. Hän on myös näyttämöllisesti lahjakas omaten nuoresta iästään huolimatta luontaista lavakarismaa.
– Zerlinan rooli on minulle hyvin mieluinen, koska hän on niin aktiivinen lavalla. Saan tehdä kaikenlaista kivaa ja käyttää äärimmilleni naisellista viehätysvoimani. Välillä olen viaton uhri, välillä uskollinen vaimo. Zerlinalla on monet kasvot.
Ja kun sikseen tulee, ooppera vaihtuu sulavasti viihdemusiikkiin. En ollut Tepposen ja vuoden taiteilijaksi valitun Juha Uusitalon konsertissa, mutta tunnetusti ranttu kriitikko Vesa Sirén äityi ylistämään, että ”Ihmeiden ihme: oopperalaulajat osasivat iskelmää”.
Hyvän laulajan on rakastettava esiintymistä.
Tepposen mikrofonitekniikka ja oopperalaulajille tyypilliset maneerit karsinut ikivihreiden esittäminen saivat Sirénin, ja varmasti monet muutkin vakuuttuneeksi, että tanssilavakeikkoja Tepposelle tulee satelemaan.
Tepposelle oli itsestään selvää hakeutua musiikin parin.
– Laulaminen nousi ensisijaiseksi kiinnostukseni kohteeksi kilpailuvoittojen jälkeen, ja kuin huomaamatta alkoi viedä kaiken aikani. Ryhdyin opiskelemaan ja harjoittelemaan määrätietoisesti laulua.
Kilpailu alalla on kovaa ja musiikkibisnes armotonta. Menestyneiltäkin laulajilta vaaditaan tervettä järkeä ja hyvää itsetuntoa sekä rautaista ammatillista osaamista, jotta alalla menestyy. Hyvällä ulkonäöllä ja diivan elkeillä ei pitkälle pötkita, vaikka ne kelpo välineitä laulajien tuotteistamisessa ovatkin.
Menestys ei ole ainakaan toistaiseksi sokaissut Tepposta.
– Ajoittain käy pakostakin mielessä, että entäpä jos rahkeet eivät riitäkään, mitä teen, jos homma ei toimi. Laulajan pitää olla kuitenkin niin lujatahtoinen, ettei aivan pienistä vastoinkäymisistä hätkähdä.
Oikein hyvä hevonen
Tepposen juuret ovat tukevasti Savossa, Siilinjärvellä. Sieltä perhe muutti Kuopioon vuonna 2001.
– Toisen puolen elämästäni olen kasvanut maalla hevosia hoidellen ja ihan tavallisia töitä tehden. En ole kaihtanut käsieni likaamista maatilan töissä hevosten parissa ja puuhommissa. Isovanhemmillani oli maatila, jossa kasvatettiin ja valmennettiin ravihevosia. Aikoinani omistinkin kolme hevosta. Haaveena on joskus omistaa oikein hyvä hevonen, oopperalaulaja täräyttää.
”Tervehenkinen” maalaiselämä on jättänyt häneen oopperamaailmassakin tuiki tarpeellisen ”jalat maassa”-asenteen ja tervettä järkeä ”Maailmassa on niin paljon muutakin ihmeellistä kuin oma napa”, Tepponen napsauttaa ja muistuttaa, että savolaisten kanssa kommunikoidessa vastuu jää kuulijoille.
– Suattaa olla tai suattaa olla olemattaki. Kyllä minussa niin paljon savolaisuutta on, että tiettyjä omituisuuksia tokkiinsa löytyy ja itsetunto on kohallaan. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ei piä hötkyillä. Mutta hyvän laulajan on rakastettava esiintymistä.
Tepposen isä on ammattimuusikko ja soittaa Kuopion Kaupunginorkesterissa, joten sinfoniaorkesterin konserteissa Marjukka istunut pienestä pitäen.
– ”Oopperakärpänen” iski, kun kävin katsomassa Kuopiossa La Boheme-oopperan ainakin kuusi kertaa. Se oli maagista.
Menestykset seuraavat toistaan
Marjukka Tepponen nousi suuren yleisön tietoisuuteen, ja laulajan ura lähti kiitoon hänen voitettua vuonna 2008 Timo Mustakallio -laulukilpailun. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun.
– Kilpailuvoitot ovat hyvin tärkeitä nuorelle laulajalle. Ne tuovat tunnettavuutta ammatillisessa mielessä, sekä laulajan oman mielenrauhan kannalta. Kovassa tilanteessa itsensä, yleisön ja tuomariston voittaminen on parasta hoitoa itsetunnolle. Se myös, ainakin osaltani varmisti että olen oikealla alla.
Menestys on seurannut toistaan. Tepponen lauloi menestyksellä viimeksi Suomen kansallisoopperassa Laurettana Puccinin oopperassa Gianni Schicchi.
Keväällä 2011 Tepponen suoritti laulu-diplomin Sibelius-Akatemiassa laulunopettajanaan Marjut Hannula. Laulaja ei Tepposen mielestä kuitenkaan ole ikinä valmis, aina on uutta opittavaa.
Hän on myös pianisti ja musiikkikasvattaja, mutta näille apajille ei aikaa riitä.
– Avomieheni Lauri Hippeläinen hoitaa puolestani soittamisen.
Ihana Soile Isokoski
Kesän kuuma uutinen on, että nuori sopraanolahjakkuus Marjukka Tepponen laulaa Kuhmossa Soile Isokosken sijalla. Hän on siis astumassa ”upeisiin kenkiin”.
– Olen erittäin otettu tästä kunniasta. Toivoisin joskus pääseväni laulajana ihanan Isokosken tasolle. Hän on ollut pitkään yksi idoleistani. Huikea ura takanaan ja edessä. Haasteeni on suuri. Teen tietenkin parhaani omalla tavallani, ja toivon, että yleisö ottaa minut lämpimästi vastaan. Soilen saappaita ei niin vain täytetä.
Kun Tepponen kuulee, että kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei ole käynyt koskaan oopperassa, hän usuttaa ministeriä kokeilemaan kaikkea uutta.
– Ymmärrän kuitenkin hyvin, että kaikille ooppera ei maistu. Enkä pidä siitä, että ihmiset jumiutuvat vain yhteen lajiin. Laulan itse paljon myös jazz-, soul- ja rockmusiikkia.
Urheilu ja musiikki ovat ainaisia kilpa- ja kiistakumppaneita, mutta Tepponen pelaa sujuvasti molemmilla kentillä.
– Ne tuottavat äärimmäistä iloa ja tyydytystä harrastajalle. Kilpaurheilu ja ammattimuusikkona oleminen on hyvinkin yhteneväistä. Henkinen ja fyysinen puoli pitää olla hallussa kummassakin.
Palkittu ja kannustettu Tepponen on kriitikoiden lemmikki, hän on niittänyt paljon kiitosta ja saanut merkittäviä rooleja. Tärkein palaute nousujohteiselle laulajalle oli kuitenkin hänen huonokuuloisen, jo edesmenneen mummonsa mietteet, että Marjukan ääni kuulostaa siltä ”kuin se tulisi taivaasta”.
– Kauneutta tarvitaan tähän maailmaan. Olkoon kauneus sitten Puccinin ooppera, Bon Jovin Always tai ihan mikä tahansa, sillä on jokin maaginen vaikutus ihmisiin. Kauneus on tärkein voimavaramme.
uutiskirje 
