Sanat jotka säilyvät 30
Veijo Meren jatkosotaan ajoittuva esikoisromaani Manillaköysi (1957) oli Suomen ensimmäinen modernistinen sotaromaani. Kaukana perinteisistä sankarikuvauksista oli jo Väinö Linnan Tuntematon sotilas, mutta Manillaköysi edusti muodoltaankin aivan uutta suuntausta. Pääosassa on sodan – ja samalla koko modernin maailman – mielettömyys.
Sotamies Joose Keppilä ilostuu löytäessään huoltotieltä hyvän manillasta tehdyn köyden. Hän on pian pääsemässä lomille ja haluaa köyden mukaansa kotiin. Sotapoliisien pelossa hän päättää turvautua salakuljetukseen ja pyytää joukkuekavereitaan sitomaan köyden yläruumiinsa ympärille. Nämä innostuvat.
– Vetäkää pojat tiukalle! Vetäkää hampaat irvessä! Ei se siitä katkea, suurisuinen sotamies yllytti.
”Vetäkää, vetäkää, kyllä minä kestän!”
– Jooseko? joku kysyi.
– Ei vaan köysi.
Joose päättää itsekin yhtyä leikkiin:
– Vetäkää, vetäkää, kyllä minä kestän! Vaikka kyllä te vedättekin! Tulkaa auttamaan sivulliset, kyllä köyden päähän miehiä mahtuu.
Junassa Jooselle tulee kuitenkin tukalat oltavat. Hiki valuu ja kasvot sinertävät.
Samalla miehet kertovat toisilleen oudoista ja karmeista sotakokemuksistaan: Sikalauma syö pellolla kaatuneita sotilaita. Vääpeli saa sairaalan katolle linnoittautuneen hullun alas uhkaamalla kaataa talon. Venäläisupseeri on kaatunut pystyasentoon piikkilankaesteen jäänteisiin ja ahne sotamies irrottaa kirveellä saappaat tämän jäätyneistä jaloista.
Absurdi on myös Joosen kotiasemalla sattuva episodi, jossa joukkueensa kanssa matkustava saksalaisupseeri jää hajamielisyyksissään yksin laiturille junan jatkaessa matkaa. Yrittäessään tavoittaa junaa hän käyttäytyy kuin päätön kana ja lopulta jää asemalta ottamallaan resiinalla pikajunan alle.
Aseman sähköttäjä löytää toisesta sotilasjunasta tuntemansa Joosen. Hän lähettää kotitaipaleelle jo miltei tajuttoman miehen, joka olisi muuten joutunut kotiasemansa ohi.
– Herra Jumala, mikä sinun on? sopertaa Viira-vaimo kotona kauhuissaan.
”Viira haki puukon ja hankasi köydet poikki kainaloista lantiolle saakka. Kun hän käänteli Joosea lattialla ja nyhti ihoon takertuneet alimmat köydenpätkät irti, Joose taisi jo olla tiedottomana, sillä valituksen ääntä ei päässyt hänen kurkustaan.”
Köydestä ei tule vaimolle pyykkinarua, kuten Joose oli korsussa puhunut, vaan köydenpätkät päätyvät navetan taakse lantakasaan.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.11.2009
uutiskirje 
